Kolisee, kolisee estehet

Luokka 8. 120cm, Anu Kivinen – Rosegarden’s Dragonrend, Vihiniemen Viipottajat

Olen täysi hermoraunio ja sen huomaa myös Rokista verryttelyalueella. Sälli ja Sanna olivat olleet radalla hieman minua aikaisemmin, sekä heille tuli hylky. Se ei taas rauhoittanut minun mieltäni laisinkaan. Roki tuntuu kuumuvan allani ja purevan kuolainta. Tarvitsisi äkkiä keksi jokin keino saada ajatuksen johonkin aivan muualle, mutta on jo liian myöhäistä – kuulen nimeni kaiuttimista, joten meidän on aika siirtyä koitokseen. Poni kovin yrittää ravata yhdyskäytävää, mutta saan sen jotenkin pysymään käynnissä. Yritän hengitellä syvään, mutta paniikki nousee taas nähdessäni Amelien ja Aleksin katsomossa. “Eihä tuoteta noille pettymystä jooko”, supisen orille ennen lähtöä.

Ensimmäiset viisi estettä kopisikin tyylikäästi alas, kunnes muistin ulko-ohjan sekä pohkeet kiinni. Radan muistin melko hyvin, eikä sen suhteen virheitä tullut. Roki tuntui heti huomattavasti paremmalta, mutta tämä oli itselle hieman huono paikka oppia mitä kannattaisi tehdä. Ori heittää viimeisen esteen jälkeen pienen pukin, kun yritän saada tämän hidastamaan raviin. Ajassamme ei ollut ongelmia, mutta puomeista tulisi se 20 virhepistettä. “Muista huomenna sitten ratsastaa, miten tänään teit loppuradan”, Aleksi tulee kommentoimaan kun olemme tarpeeksi lähellä. “Joo, mä yritän muistaa”, tokaisen ja jään jäähdyttelemään oria. Aleksi ja Amelie lähtien oletettavasti jaba-alueelle kurkaamaan omat ratsunsa. “Sori poika”, kuiskaan Rokille, joka pärskähtää vastaukseksi.

Ori on takaisin karsinassaan repimässä heinäverkkoaan. Rokilla on suojat ja ohut loimi päällään. Kaikki muut orit oli loimitettu, paitsi Sälli, jota tällä hetkellä klipattiin karsinan ulkopuolella. Rokia ei paljoa klipperin surina haitannut, joten saan letitää ponin häntää rauhassa. Huomenna ei olisi mikään kiire tulla paikalle, Sannan luokka olisi ensimmäisenä ja sekin alkaisi vasta arvioidusti kolmelta iltapäivällä. Ajattelimme käydä yhteisellä lounaalla ennen areenalle tuloa ja vielä tehdä viimeiset mietteet kilpailua ajatellen. Minua stressasi huominen edelleen, muttei välttämättä niin paljoa kuin tänään. Oli ehkä ihan hyvä tehdä virheet nyt, eikä vasta huomenna. Vaikkei sitä tiedäkään, mitä huomisesta oikein tulee. Minun sekä Aleksin luokka olisi viimeisenä ja senkin arveltiin starttaavan vasta yhdeksän aikoihin illalla, joten ajattelimme lähteä vasta maanantai-aamuna ennen loppujen avoimien luokkien alkua. Saan Rokin hännän letitettyä, joten rapsutan orin harjamartoa vielä ennen kuin lähden suunnistamaan takaisin hotellille.

Share: