Luokka 3. Helppo A Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Valmistan keittiössä täytettyjä sämpylöitä. Tarviihan lapset ruokaa pitkälle automatkalle pääkaupunkiseudulle täältä perämetsästä. Hyräilen leipiä tehdessäni. Ajattelin aamulla herätä aikaisin ja juoksuttaa Sällin ennen ajomatkaamme. Aleksi ja minä vuorottelisimme kuskin paikkaa. Pohdin muistinkohan pakata Sällille kaiken ja kohautan olkiani, eipä sille mitää mahda jos jotain unohtuu. Kunhan kaakin muistaa ottaa mukaan, niin se on tarpeeksi hyvä. Lastaan sämpylät kylmälaukkuun, kunnes liikkeeni pysähtyy ja totean ääneen; ”ei hitto!” Hevosten heinät olisi tietenkin voinut myös pakata. Etsinkin puhelimeni keittiön yhdeltä tasolta ja laitan ”Vihiniemen Viipottajat” whatsapp-ryhmään viestiä. ”Laskiko kukaa muute kui pal heinää tarvitaa mukaa? Tarvis ottaa varmaa varmuudeks neljän päivän”, kirjoitan ja pian Aleksilta vastaus tuleeki: ”joo mä pakkaan ne tänää ku meen Tiuhtin viel ratsastaa”. Hyvä juttu, ei tarvitse hevostenkaan nääntyä reissulla. Anu oli lähdössä jo päivää aikaisemmin mitä piti, joten hän oli tänään tallille tullut jo kuudeksi aamulla, kuuleman ollen hämmentynyt ja paniikissa kun kukaan muu ei siellä vielä ollut. Naisen alku soitti minulle, kun olimme Eliaksen kanssa aamupalaa syömässä ja pyysimme häntä sitten antamaan hevosille aamuheinät, jotta voi sen jälkeen tulla itse meille syömään. Nuori on hieman liian stressaantunut kisoista, mutta se onkin ihan ymmärrettävää. Vieras hevonen ja vieras laji, mutta itse hän ei halunnut koulua vääntää Rokilla. ”Otit kato vaan koelähdön huomisee”, Elias oli naurahtanut ennen kuin menimme kolmistaan hoitamaan aamutallin loppuun.

Olin ottanut loppuviikon vapaaksi päivätöistäni päiväkodista. Päätin ratsastaa muutaman kerran kouluohjelmamme läpi ja paneutua vielä kerran niihin osa-alueisiin mitkä Sällille tuntuivat kaikista vaikeimmalta, muunmuassa tahdin pysyminen samana. Ori alkoi pikkuhiljaa myös ennakoimaan ohjelmaa, joten päätinkin tehdä pieniä muutoksia siihen. Kyllä varmaan muistaisin, miten se oikeasti menisi. Sälli joutui kuuntelemaan minun pyyntöjäni näin ollen enemmän. Ratsastin yleissatulalla sillä olin jo koulukamppeemme pakannut rekkaan. Sälli tuntui hyvältä, mutta vaikutti pikkuhiljaa tylsistyvän sileällä vääntämiseen. Muistin Eliaksen jättäneen korotettuja puomeja maneesiin, joten suuntasimmekin sinne vielä hetkeksi. Sälli piristyi samantien joutuessaan nostelemaan jalkojaan tarkoituksella eikä myöskään nostanut hikeä pintaan, sillä maneesissa oli vajaa viisi astetta lämpimämpää kuin ulkona. Taputin lopuksi orin kaulaa, kunnes lähdimme maneesista lyhyelle metsäpolulle loppukäynneille.

Share: