Kevyttä köpöttelyä

Luokka 3. Helppo A Sanna Vihiniemi – Salakapakka, Vihiniemen Viipottajat

Huoh! Olin koko talven juossut lasten perässä päiväkodilla. Rakastin lapsia, mutta välillä vaahtosammuttimet vain kävivät hermoille. Sälli oli jäänyt hieman oman onnensa nojaan, tai no tarkalleen ottaen aviopuolisoni Eliaksen huomaan viikoiksi. He eivät kyllä paljoa yhdessä touhunneet, sillä mies inhosi suomenhevosia. Varsinkin Sällin tapaisia hössöttäjiä. Viikonloppuisin olin ehtinyt ratsastamaan orillani jonkin verran ja treenatakin Tie Tähtiin -kilpailuihin. Onneksi on perjantai ja pääsen hieman aikaisemmin töistä kotiin.

Minulla on paha mieli siitäkin, kun en ollut ehtinyt leipoa tallilaisille tuttuun tapaani mitään valmiiksi tallituvan jääkaappiin pitkään aikaan, pienet raukat ovat joutuneet nälissään täällä olemaan. Tänä viikonloppuna minun on pakko tehdä jotain pientä, varsinkin meidän rohkealle kisatiimille. Ajattelin kilpailuryppään olevan mukavaa vaihtelua arkeemme, ja voisin tutustua enemmän Anuun, Amelieen sekä Aleksiin. Hih, olin ainoa jonka nimi ei alkanut A:lla. Kävelen hihitellen kohti pihattoa, missä Sälli ja Crou torkkuvat auringonpaisteessa.


Sällistä lähtee karvaa… Paljon! Tässä vaiheessa inhosin aina pihattoasukkejamme, sillä tallissa asuvat klipattiin talven aikana kerran tai pari. Sällin kanssa emme paljoa voineet nauttia lämmitettävästä maneesistammekaan. Kyllä me olimme siellä pari kertaa käyneet Eliaksen valmennuksissa, mutta sen jälkeen hiki virtasi kummallakin eikä oria kehdannut heti pihattoon heittää. Sälli heiluttelee päätään tylsistyneenä, kun olen sitonut tämän pihalla olevaan hoitopuomiin. Pikkulinnut pyrähtelevät hakemaan karvatuppoja maasta ja ori laskee päätään tuijottaakseen niitä. Hyvä vain, pysyypähän hetken paikoillaan.

Olen varustanut Sällin pelkkiin suitsiin ja suojiin, heittäen myös satulahuovan selkään varmistaen loimivyöllä sen paikoillaan pysymisen. Ajattelen käydä katsastamassa miltä maastoreittimme näytti. Ponnaan orini selkään hoitopuomin vieressä olevalta kiveltä ja suokki ryhtyykin kävelemään tarmokkain askelin eteenpäin. Kevät on elämää täynnä, mutta ori pysyy silti hyvin kuulolla. Vaikka Sälli onkin ikinuori säheltäjä, luotan siihen oikeastaan kaikista hevosistamme eniten. Orin harja heilahtelee hevosen kävelyn tahdissa, kun suuntaan nokkamme kohti maastoestereittiämme.Sälli vaikuttaa hyvin energiseltä, kun tajuaa mille reitille olemme menossa. Tämä pärskii ja koventaa käyntiään. “Kuules herra, ei me tänää hypitä”, naurahdan. Ei hevoselle voi oikein muuta tehdä, sillä tämä ei kuitenkaan lähde tekemään mitään juhannusjuhlaliikkeitä.

Share: