Kilpailuhevosen koekuvaukset

100cm Hard, Seela Aalia – Shahraiz Aquil, Ride or die

Jouduin pienesti varmistamaan kiristäessäni Sashan satulavyötä tiukemmalle. Ainakaan meidän menomme ei jäisi satulavyöstä kiinni. Kainaloitani hikoilutti ja hanskojen vetäminen käsiin tuntui jo valmiiksi hankalalle, sillä jännitys oli tehnyt käteni nihkeäksi. Ilmeeni oli vakava. En halunnut keskittymiseni häiriintyvän. Halusin tänään onnistua törkeän hyvin.

”Tsemppiä!” Minja näytti meille peukkuja kävellessä meidän ohi. En ehtinyt edes oikein hymähtää tuolle kiitokseksi. Jännitti oikeasti ihan hirveästi. Tökin vain raipalla saappaan kärkeä odottaen yhteistä lähtöä tallista. Sashaan ei onneksi oma jännitykseni vielä tarttunut. Tuo maiskutti tyytyväisenä kuolaintaan ja kuunteli tallin ääniä.

Taivuttelin Sashaa pitkällä ohjalla ympäri maneesia. Aleksi ja Nadja asettelivat viimeisiä puomeja paikalleen. Kansamme tunnilla oli myös Osku, Toko, Hauska ja Muumi. Yleisöön oli päätynyt jonkun ratsastajan ystävät kameran kanssa, sekä Ciara ja Maisa. Ei siis riittänyt opettajien silmäparit, vaan oli ihan pari muutakin todistamassa, mikäli en saisi pidettyä Sashaa allani. Nadja oli päätynyt tunnille vain siksi, että omisti Sashan ja oli siksi tärkeässä asemassa minun tie tähtiin urallani tänä vuonna.

Saimme lämmitellä omatoimisesti hevosiamme kaikissa askellajeissa. Pääty-ympyrälle oltiin pystytetty pari kavalettia lämmittelyä varten.

”Sashan kanssa erityisesti kierrokset tuottavat ongelmia, mutta halutaan myös että se hyppäisi oikein päin hyvällä selällä, ja eteneminen olisi myös muutakin kuin jarruttelua. Näin ollen myös laukan ratsastaminen väleihin ei saisi olla vaan sipsuttamista, vaan selkeitä mietittyjä askeleita.” Aleksi selosti pienesti ottaessani laukkaa alle. Sasha oli herkkä, jonka takia tuon kanssa oli kiva aloittaa ratsastaminen. Apuja ei tarvinnut sen enempää herkistää, mutta oman kunnon loputtua kesken tulisi ongelmia. Lämmitellessä koitin keskittyä vain omaan jäntevyyteen, ja että jokainen nappi toimi, kun sieltä pyysi jotain. Kavaleteilla huomasin heti ensimmäisenä, että jos vähänkin jalkani horjahti paineen kanssa kohti kylkeä, Sasha otti siitä vauhtia lisää. Avainsanamme valehtelematta tuli olemaan siis oma istuntani varmasti monessa kohtaa.

Päivän tehtävä koostui kahden laukan pysty okseri sarjasta, jonka jälkeen suunnattiin lävistäjälle isommalle okserille, ja viimeisenä siitä suoristukseen pituushalkaisijalle pystylle. Osalle tuntilaisista tehtävä antoi hyppyihin enemmän tuntumaa, kun taas osalle välien ratsastaminen oli päätavoitteena. En ollut ihan varma millaista suoritusta minulta ja Sashalta toivottiin, tai siis hyvähän sen piti olla. Mikä sitten oli hyvä? Siinä vasta kysymys, mitä en kuitenkaan kehdannut esittää ääneen.

Aloitimme sarjan hyppäämällä sen oikeaan kierrokseen. Sashan laukka tuntui ihan hyvältä alla. Tuntui että tamma kulki hyvin koko selkänsä läpi ja kavaletitkin ylittyi ihan rennossa meiningissä. En ollut ihan varma oltiinko ehkä liiankin rentoja. Olisikohan pitänyt hieman herättää Sashaa. Nostaa päätä astetta ylemmäs ja valmistaa sarjaa kohden. Esteet olivat kylläkin ihan maltillisia. Hitto! Ohitettiin jo kulma nyt pitäisi tehdä jo ratkaisu. Tässähän selvitettiin, oliko musta ja Sashasta kisakentille. Emme me todellakaan voineet missään letkeässä rennossa laukassa mennä. Salamana päätin hieman nostaa Sashan nessun pyöreydestä ylöspäin, ja iskin hennosti pohjetta kylkeen.

Yup. Se oli virhe se. Johan mulla oli kirahvi alla, joka ampaisi esteille selkä notkossa. Tulimme liian isolla hypyllä pystylle, jonka jälkeen saimme rämpivät yksi ja puoli laukka-askelta ennen okseria. Nappasimme mukaan takapuomin räminällä. Jouduin hieman työntämään jalkoja irti Sashan läheltä, sillä tuntui jokaisen pienenkin vaikutuksen aiheuttavan reaktion. Olimme nyt kaarteessa ratsastaessa juuri siinä tilanteessa mihin meidän ei olisi pitänyt päätyä. Jarruttelevassa laukassa, ihan vailla rentoutta ja oikeinperin kulkemista. Great Seela! Vitsit ai vähän takareisikin haluisi krampata, no just nyt sille ei ollut tilaa.

Suorituksemme oli farssi. Aleksin ilme näytti juuri siltä, että tuo ei edes tiennyt mitä olisi sanonut. Itse olisin ollut valmis tirauttamaan pienet itsesääli itkut, mutta nyt ei vain asiaa ollut luovuttaa. Onneksi kypärän visiiri hieman peitti pettymyksen ilmettä kasvoilta.

”Seela…” Nadja huikkasi Maneesin reunalta vähän kutsuen sormellaan lähemmäs. Nainen näytti paljon rennommalta ilmeeltään kuin Aleksi suorituksen jäljiltä. Tuo käveli meitä vastaan rennosti hymyn häiven kasvoilla. Tarttuen kevyesti ohjaan, jonka jälkeen rapsutti Sashaa kaulalta ja hieman harjan alta. Nadja koitti hakea katsekontaktia kanssani, jonka saikin, kun olin valmis olla katsomatta satulan etukaarta.

”Kaikki hyvin. Sun ei tarvitse kilpailla nyt, tai suorittaa. Nyt ei tarvitse taistella kelloa vasten, tai näyttää kellekään täällä kuinka korkealle te voitte päästä. Nyt on se hetki, kun sun täytyy todistaa osaavasi olla tilanteen päällä. Ei paineen alla. Teillä oli rentous, ja rytmi. Se tulee esteille heti kun sä oot sata prosenttisesti istunnalla mukana. Sasha ei tarvitse muuta kuin täydellisen balanssin sun kehosta. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kun sä löydät sen, te pääsette pitkälle. Älä koita ratsastaa jalalla tai kädellä yhtään, silloin olet ongelmissa. Nyt hengitä… hengitä. Sä pystyt tähän, jos vain keskityt olennaiseen.” Tuo tökkäisi vähän reittäni tsemppaavasti ja lähti takaisin maneesin reunalle. Osku oli vielä suorittamassa tehtävää, ja sitten olisi meidän vuoromme. Oli aika koota itsensä uuteen suoritukseen. Hengitä Seela Hengitä.

Share: