Hei kuka on tää tyyppi?

Helppo A Hard, Seela Aalia – Shahraiz Aquil, Ride or die

Hallavalaisilla oli päällisin puolin mennyt kilpailut ihan hyvin. Nio ja Virma taisivat olla ainoita, kellä esteosuus sitten menikin vähän vasemmalla kädellä, mutta siitä on ainakin helppo nousta ylöspäin. Harthroof areena alkoi tuntua parin päivän jälkeen jo todella tutulta, eikä niin kauhistuttavan isolta. Oli myös kiva vaihtaa pitkän kilpailupäivän jälkeen ihan vain farkut ja huppari päälle. Sashakin oli saanut iltakävelynsä tänään jo.

Tamma kyllä ylitti itsensä ihan täysin. En olisi voinut uskoa eilisen jälkeen meidän tämän päivän tuloksia. Tähdet olivat paikoillaan luojan kiitos. Elina ja Osku olivat kuitenkin vetäneet asteen vielä kovemmat suoritukset kuin me Sashan kanssa. Pari valjakko vei kotiin tupla kultaa. Kotimatka varmasti oli siis railakas meidän kahden osaltamme, tupla kultaa ja hopeaa.

Koska ensimmäinen osakilpailua käytiin pääkaupungin tuntumassa, olin majoittautunut siskoni Pihlan luokse kilpailuiden ajaksi. Kilpailijat saivat kylläkin tosi hyvään hintaan hotellista huoneet viikonlopuksi, mutta halusin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja nähdä siskoani. TT-kilpailupäivän päätteeksi parinkin ratsastajan suusta oli kuulunut, että jatkoja vietettäisiin läheisessä baarissa, mikäli ikää riitti. Tietenkin halusin lähteä mukaan onnistuneen päivän päätteeksi.

Hallavasta oli lähdössä ainakin Niko, Ciara, Hannes, Minja ja ehkä joitain muitakin. En ollut ihan varma loppujen lopuksi ketä oli lähdössä. Olin päätynyt niinkin simppeliin kuin farkkuihin, paksupohjaisiin tennareihin ja valkoisen pooloneuleeseen, missä hihoihin oli ommeltu kultaiset napit yksityiskohtina. Kaulaan oli helppo virittää Pihlalta pöllitty pieni sievä kultainen kaulakoru, ja jättää hiukset villisti auki. Oli yllättävän virkistävää laittautua pitkän kilpailupäivän jälkeen.

Baari oli selvästi täyttynyt TT-kilpailuissa näkyneistä ihmisistä. Seurasin muiden Hallavalaisten perässä, ja suuntasimmekin tiskin jälkeen pöydän ääreen mistä löytyi muitakin tuttuja kilpailijoita. Ensimmäisenä katseeni kiinnittyi Eediin, joka jutteli ilmeisesti Jannan kanssa. Kaikkien nimiä en edes tiennyt, mutta tiesin, että olin ottanut heistä aiemmin kuvia kisoissa. Pöydän ääressä istui myös käsistään tatuoitu tumma hiukset omaava mies, joka näytti älyttömän tutulta, mutta en silti saanut päähäni kuka. Tuo hörppi rommicolaansa kuunnellessa samalla Hanneksen juttuja. Käänsin katseeni Nikoon, joka juuri nousi Ciaran pyynnöstä tämän kanssa jonnekin.

”Hei sori… näytät hirveän tutulta, mutta nyt ei leikkaa yhtään mistä tunnistaisin sut. Tai siis kilpailuista tietty, mutta missä luokassa kisasitkaan?” Naurahdin vähän kiusallisesti kysyen pöydän yli Jasu Lakkahallan luokkaa. Tuo hymähti pienesti tajutessaan kysymyksen olleen tuolle osoitettua, ja selvästi itsekin haki tunnistuspiirteitä. Olisipa ratsastusvarusteet. Ne helpottaisi tässä tilanteessa ihan hirveästi.

”Vaativassa B’ssä. Blueprintin kanssa, sellanen mustapäistärikkö.” Jasu hymähti inasen, pitäen yhä tiukan katseen silmiini.

”Ai se ihan helvetin hieno!” Innostuin melkein turhan paljon. Olin juuri aamulla kuolannut sen hevosen perään. Nyökkäsin kuitenkin jatkaen: ”Okei. Mä oon muuten Seela.” Päätin esitellä itseni tuolle toiveissani saada kuula myös tuon nimen.

”Lähdetkö Seela hakemaan juotavaa lisää?” Jasu tarttui tilaisuuteen lasimme ollessa tyhjät.

”Ummh… Kai kai sitä voisi.” Nyökkäsin noustessa tuon perässä suuntaamaan kohti baaritiskiä.

Ensimmäinen asia minkä tajusin heti, että olin taas ihan menninkäisenä matkassa. 160cm kun ei pitkälle pötkitä hujoppien seurassa. Tuntui samalla oudolta lähteä hakemaan juotavaa vieraan ihmisen kanssa. En muista koska viimeksi olisin niin tehnyt, sillä olinhan aina vähän varpaillani yöelämässä.

Jasun kanssa yllättävästi upposi pari drinkkiä lisää helposti. Asia kuitenkin, joka aina vaani alkoholin seurauksena oli nälkä.

”Hei tota, tää on ehkä vähän kiusallinen, mut mun on pakko lähtee haukkaamaan jotain. Mä kuolen muuten nälkään.  Haluisko joku muu lähteä, vaikka mäkkiin tai jotain?” Koitin udella seuraa ryhmästä, mutta sain aika hiljaisia vastauksia.

”Lähtis sitten jo…” Jasu oli huomaamattani noussut seisomaan ja ojensi nyt kättään minulle. En voinut olla pienesti punastumatta tarjoukseen, ja tartuin tyytyväisenä tuon käteen. Näin ollen lähdimme suuntaamaan baarista ulos.

Rehellisesti mua jännitti uuden ihmisen kanssa ihan hirveän paljon. En tiennyt Jasusta juurikaan mitään, mutta olin nähnyt sen käsittelevän hevosia, ja se jos mikä kertoi ihmisestä tarpeeksi. Tiesin myös vähän Jasun veljistä. Onneksi alkoholi laski jännitystäni ainakin sen verran, että sain puhuttua edes jotain. Lähinnä keskustelimme menneistä kilpailuista, ja tilasimme tyytyväisinä ruokamme. Nauroin paljon, ja kuuntelin hymyillen. En tiedä mikä tuossa ihmisessä veti puoleensa. Kroppa, hevoset, silmät, salaperäisyys vai kaiken tuon kombo? Ehkä mulla oli myös pieni kutina mahan pohjassa, sillä tuntui että pitkään aikaan en ollut saanut tälläistä huomiota ihmiseltä, ketä aiheutti minulle jännitystä. Herranjumala Seela etkai sä oo sotkemassa tunteita tähän mukaan?

”Kello alkaa olee aika paljon… Huomenna pitäisi kuitenkin olla edes jotenkin elossa kävelyttämässä aamulla hevosia.” Naurahdin vähän pysähtyessämme pikaruokalan ulkopuolelle. Tunsin kuinka en vain millään halunnut lähteä kotia kohti vielä. Pidin jännityksestä välillämme.

”Joo niin se aina vähän tuppaa… Mihin päin sä oot tästä menossa?” Jasu kysyi tyytyväisen oloisena.

”Tonne päin..” Hieman nyökkäsin päälläni taaksepäin.

Jasu katseli hieman pääni yli osoittamaan suuntaan.

”Aika pimeän näköistä… Mitä jos kumminkin lähtisit, vaikka tohon suuntaan mun kanssa?” Jasu kysyi selvästi rohkeasti, mutta ei tungettelevasti. Mahassani muljahti, ja mielessäni kävi hieman Niko. Tosin Niko ei ollut oikein pihahtanutkaan vähän aikaan, enkä oikeastaan tiedä oliko sittenkin sillä ja Ciaralla vielä jotain meneillään. En tuntenut Jasua tarpeeksi, mutta jollain hullulla tavalla teki mieli mennä tuon mukaan. Nyökkäsin pienesti pitäen varovaisen hymyn kasvoilla. Tuo tarjosi kättänsä minulle, johon tartuin enemmän kuin tyytyväisenä.

Share: