Helppo A Hard, Seela Aalia – Shahraiz Aquil, Ride or die

Istu, istu ja seis. Se oli siinä! Hymy levisi kasvoille isosti. Helppoa A oli purkissa, ja tuplasti paremmin mitä eilen olimme suorittaneet. Selkääni pitkin valui hikivana, joka onneksi kilpailutakin alta ei näkynyt. Vilkaisin yleisön suunnille antaessani Sashalle ohjaa. Medium luokassa kilpailleet hallavalaiset, olivat siirtyneen istumaan yleisöön. Näin Nion näyttävän minulle peukkua. Elina, joka oli voittanut jo oman luokkansa, oli lupautunut ottamaan kamerallani kuvia meidän suorituksestamme.

Sasha ei meinannut malttaa kävellä pois areenalta, vaan olisi halunnut lähteä reippaampaa pois. Onneksi sekin oli vähän väsähtänyt urakasta, joten tyytyi astelemaan neljällä jalallaan pitkiä askelia kohti ”tunnelia”.

”Sehän meni nappiin.” Nadja hymyili kävellessä laidalta meidän vierellemme. Nainen heitti fleeceloimen Sashan lautasten päälle.

”No ainakin paljon paremmin kuin eilen. En kyllä ihan oo varma kuin selkeä se meidän seiska kohta oli…” totesin vähän hengästyneenä selästä käsin. Nadja taputti kuitenkin kimoa kaulalle, ja käveli kanssamme käsihevosalueelle.

Meidän jälkeemme oli vain pari ratsukkoa, jotka suorittavaisivat ratansa ja palkintojenjako alkaisi. Sain viritellä Sashalle rauhassa loimea hieman paremmin päälle, ja kävelyttää. Kaipailin omia lenkkareita. Saappailla oli ihan hanurista kävellä, mutta en jaksanut säätää enempää. Hakeuduin Maisan ja Savun luokse. Nuo olivat ehtineet kävellä jo jonkin verran.

”Seela…!” Kuulin Nikon huikkaavan alueen reunalla, ja viuhtovan kädellä luoksensa. Nyrpistin hieman kulmiani, mutta kävelytin tamman perässäni pojan luokse.

”Teidän prosenttinne oli 72,5% sä oot palkintojen jaossa. Viimeinen on menossa, mutta näillä näkyminen joko hopealla tai pronssilla”, Niko hymyili kertoessa uutista ja tuli nappaamaan Sashan fleeceloimea pois.

”Oho!” Suustani vaan lävähti. Olin äimän käkenä. En olisi voinut uskoa noin korkeaan tulokseen.

”Nähdään palkintojen jaossa, ja hei, onnea!” Niko hymähti ottaessaan kantoon Sashan loimen ja taputti tamma kaulalle. Katseeni oli jämähtänyt Nikoon. Tuo tuntui hyvältä juuri tuossa, ja tuon hymy ja kaikki. En edes tajunnut kiitää tuota, kun tuo jo viipotti matkoihinsa. Henkäisin syvään, ja siirsin katseeni Sashaan.

”Näinhän me luvattiin Aleksille, eikö”, hymähdin viekkaasti hakiessani jalustinta jalkaan palatakseni tamman selkään.

Ei siinä mennyt kuin hetki, kun meidät noudettiin palkintojen jakoon. Voin kertoa, että tunnelma oli aika mykistyttävä selästä käsin. Ei ole tainnut mikään palkintojenjako tuntua noin hyvältä ja isolta tähän asti. Kaikki itkupotkuraivarit tuntuivat nyt hyödylliseltä saadessamme sinisen ruusukkeen kanssa seistä kaikkien keskellä. Meidät voitti saksasta tullut ratsukko, joka me tosissaan haastettaisiin ensi kilpailuissa, sillä mehän emme alkaneet himmailemaan. Nyt saatiin kuitenkin nauttia Sashan kanssa kunniakierroksen huumasta, kunnes oli aika taas kilpailla.

Share: