Luokka 2 Helppo B Minja Jaakkola – Black Cooper IV, How to ride

Tie tähtiin oli ollut vuoden vaihteesta asti yksi niistä puheenaiheista mitä Hallavassa suuresti kuuli. Heti kun vain ensimmäisen kerran oli tullut jotain tietoa siitä, missä kohtaa ensimmäinen osakilpailu olisi, oli kaikki alkanut jo miettimään tiimejä ja ratsuja. Mä kuuntelin muiden puheita hieman sivusta seuraajana, sillä mä luulin että mulla ei olisi ratsua.

”Meinaatko sä Minja osallistua?” Nio oli kysäissyt multa yks päivä kun olin ollut auttamassa tuntilaisia ja istuin varustehuoneessa.
”Mä taidan olla tänä vuonna vain ylimääräinen käsipari, ei mulla oo hevosta nyt kun Lilja muistuttaa lihapullaa ja sen pitäisi varsoa niihin aikoihin.”
”Ootko kysynyt Aleksilta? Varmaan Hallavastakin voisi löytyä sulle joku hevonen?”

Satulahuoneen ovi narahti juuri sopivasti samalla kun punapää esitti kysymyksensä.
”Mitä miusta ja Hallavan hevosista?”
”Minjalle ratsua Tie Tähtiin kisoihin” Nio ennätti vastaamaan Aleksille ennen kuin minulla oli edes mahdollisuutta puolustautua.
”Ei mun takia tartte miettiä mitään hevosta. Kyllä mä voin ihan mieluusti olla vaan kuskina ja jokapaikan häslänä” yritin toppuutella.
”Kyllä myö sulle joku hevonen löyetää. Onhan nuita joilla ei ole hoitajaa niin saadaan siutkin kisaamaan taas”

Keskustelu oli päättynyt siihen että mä olin lopulta valikoinut Cooperin kisaratsukseni. Tummassa ruunassa oli ollut alkuun totuttelemista pienen suomenhevosen jälkeen, sillä Cooper oli kuitenkin paljon isompi kuin Lilja sillä oma tammani oli vain 150cm korkea, kun taas Cooper oli melkein 170cm. Onnekseni Iinekselle oli sopinut että me vaihdettiin tunneille ratsua joten pääsin alkuun tutustumaan Cooperiin Aleksin silmien alla tiistaisin tunneilla ja olin muutamana perjantaina vuokrannut mustaa ruunaa ratsastaakseni sitä vielä vähän lisää ja opetellakseni lisää sen nappuloita.

Cooper oli omalla tavallaan herkempi kuin Lilja joten ruunan ratsastaminen oli todellakin vaatinut alkuun sopeutumista. Olinhan mä kolmannella kerralla päätynyt tekemään tutkimusta Hallavan maneesin pohjaratkaisusta, Cooperin säikähtäessä jotain maneesin yllättävää naksahdusta pikkupakkasella. Kuitenkin sen jälkeen mä olin suurinpiirtein pysynyt ruunan selässä ja oikeastaan meidän yhteistyö oli alkanut sujumaan koko ajan paremmin. Tietenkinhän mä ehkä tavallaan toivoin että Cooperilla olisi vain hyvä päivä silloin kun me lähdettäisiin kokeilemaan onneamme ensimmäisessä Tie Tähtiin osakilpailussa, mutta ehkä me ei otettaisi kisasta kovinkaan isoja paineita ja mentäisiin vain kannatuksen vuoksi mukaan.

Parhaanihan mä kuitenkin ajattelin kokeilla tehdä, mutta mitään tulostavoitetta mä en kuitenkaan uskaltanut asettaa koska ei voinut olla millään tavalla varma siitä että homma tulisi menemään hyvin.

Share: