Oman tiensä kulkija

Luokka 5 Mikkel van Leeuwen – Moonshine Chick, Ride or Die, 60cm

Tie Tähtiin kisa olisi seuraavana sunnuntaina. Mä en tiennyt oltaisiinko me Muumin kanssa valmiita ottamaan osaa, mutta mä yrittäisin ainakin parhaani sen suhteen että me pärjättäisiin kisoissa. Mä en ollut pitkään aikaan kisannut kahta luokkaa samana päivänä joten mä en tiennyt että miten meidän kisat menisi. Meillä olisi onneksi lauantaina jo samat luokat kisattavana, joten mä pääsisin kokeilemaan että miten meillä voisi sujua sunnuntaina. Mä toivoin että kaikki virheet tapahtuisivat noissa luokissa ja että mä voisin ratsastaa sunnuntaina paljon paremmin. Toisaalta mä en tiennyt että olisiko sittenkin ollut parempi vain kisata sunnuntaina, sillä jos paikalla olisi jotain, jotka olisi tuntenut isän niin pitäisikö ne mua ihan liikaa silmätikkuna? Vai olisiko mulla mahdollisuus lunastaa mun paikkani ihan omilla meriiteilläni? En mä tiennyt olisiko mulla mahdollisuutta luoda ikinä uraa omilla meriiteillä kun kaikki varmasti pitäisi mua aina ja ikuisesti huippuratsastaja Bastian van Leeuwenin poikana ja mä varmaan aina ja ikuisesti kulkisin isän varjoissa ratsastuspiireissä.

Mä saatoin tänään ottaa viimeiset puomitreenit omatoimisesti ennen kuin olisi kisaviikko. Mä olin pyytänyt muilta apuja puomien kanssa ja nyt mulla oli maneesissa muutama puomi siten että mä saatoin ylittää niitä ravissa ja laukassa sekä pari puomeista oli myös ihan matalina kavaletteina. Mua jännitti mennä puomeja omatoimisesti vaikka mä olinkin saanut harjoitella niitä jo useamman kerran. Kuitenkin yleensä joku oli ollut mun kaverina, mutta tällä kertaa mä en ollut varma että olisiko kukaan tulossa mun kanssa yhtä aikaa ratsastamaan. Harjattuani Muumin huolellisesti ja varustettuani ponitamman oli aika lähteä taluttamaan sitä maneesiin. Kun mä nousin maneesissa Muumin selkään, mä tajusin että mä olisin tänään oikeasti itse vastuussa siitä että ponitamma liikkuisi hyvin ja kaikki menisi muutenkin putkeen.

Kun mä annoin Muumin kävellä mä yritin pitää huolen siitä että ponitamma liikkuisi koko ajan reippaasti eteenpäin ja että mä saisin sen askeltamaan eteenpäin silloin kun mä pyysin sitä ja että se hidasti silloin kun mä halusin. Lopulta mä uskalsin kääntää Muumin ensimmäiselle puomille, ja mä ylitinkin sen muutamaan kertaan käynnissä molemmista suunnista, ennen kuin mä siirsin ponitamman raviin. Ravissa mä tein samoja juttuja ja muutenkin vain yritin pitää mielessä kaiken mitä Hannes, Nadja ja Aleksi on opettanut tunneilla ja miten mä muistin Muumin liikkuneen tosi hyvin.

Vauhdin kasvaessa ponitamma yritti alkaa mutkittelemaan puomeilla ja mä jouduin oikeasti pitää huolta siitä että Muumi liikkuisi sinne minne sen pitäisikin ja että se ylittäisi puomit keskeltä, eikä jostain päästä. Hitaasti ja varmasti kuitenkin ponitamma suoritti tehtävät ja lopulta me saatiin jopa laukassa hyviä suorituksia. Mä en tiennyt että olisiko mun pitänyt ottaa Muumin kanssa vielä toistoja, mutta mä olin lopulta tyytyväinen siihen miten ponitamma meni joten mä annoin Muumin vielä hetken ravata, ennen kuin mä siirsin sen käyntiin.

”Se meni Miska tosi hienosti” Aleksin ääni kuului jostain ja vasta nyt tajusin miehen istuvan Hanneksen kanssa katsomossa.
”Mie sanoisin että se sais liikkua ihan vähä eteenpiä, mutta muuten se oli hyvä”
Juttelimme molempien kanssa ratsastuksesta, ennen kuin pysäytin Muumin ja palasin ponitamman kanssa talliin. Ehkä mä voisin osata luoda itselleni nimen ratsastusmaailmassa. Huolimatta siitä että mä olin Bastian van Leeuwenin poika.

Share: