Koulutunti Hanneksen silmän alla

Helppo A Hard, Seela Aalia – Shahraiz Aquil, Ride or die

Nyt se kaikki oli virallista. Sashan ja minun nimeni luki Tie Tähtiin-kilpailijoiden listalla. Ajatus kupli mahassani, ja pisti poskilihaksia nykimään. Kaikki tuntui yhtäkkiä tosi todelta. Pitäessäni oikealla kädellä Sashan ohjasta kiinni kävellessämme maneesiin. Oli aika katsoa meidän yhteistyökuvioitamme koulun puolella. Kanssamme tunnille olivat tulleet Elina Oskulla ja Nio Virman kanssa.  Miskakin oli saapunut seuraamaan tuntia katsomon puolelle. Miksiköhän poika ei osallistunut itse tunnille. Olin nähnyt tuonkin nimen kilpailijoiden listalla. 

”Hei Miska! Voitko ottaa ton, ja kuvata ehkä pari klippiä? Se kamera aukee kun pyyhkäset vaan vasemmalle. Ei hirveen hankala”, hymähdin tuolle ja ojensin puhelimeni taskusta.  Miska näytti pelästyneen ensiksi pyyntöäni, mutta mukisematta nappasi puhelimeni ja nyökkäsi myöntävästi. Poika piteli puhelinta kaksin käsin, jotta se ei varmasti putoaisi tuon pienistä hyppysistä.

Hannes tipautteli tötsiä kentälle ihan lastentunnin omaisesti pujottelu väleille. Teki mieli kysyä, että ihanko oikeasti me tässä lähdettäisiin pujottelemaan. Oli pari pikkaisen isompaakin kysymystä itselläni kuin, kuinka saisin pujoteltua Sashan kanssa tötteröitä. Onneksi aika nopeasti selvisi, että niillä ihan tosi oli jokin muukin idea, kuin vain pujottelu päästä päähän. Täytyi kyllä sanoa, että Hannes selitti tehtävän niin monimutkaisesti tai sitten yksinkertaisesti, etten tajunnut hölkäsenpöläystä. Tavallaan tehtävän kulku oli selkeä, mutta missä kohtaa piti laskea, ja mitä piti laske, sekä miksi piti laskea. Kulmakarvani jäivät täysin kurttuun pohtiessani tehtävän antoa.

Sasha tuntui hyvältä lämmittelyissä. Hieman ehkä viikon aikana tunneilla oli päässyt pohjeapu unohtumaan, ja sain hieman hakea reaktiokykyä raipan kosketuksilla. Vasemmalle poni taipui hyvin, mutta oikea oli hieman nihkeä. Tuntui hetkittäin jopa siltä, etten saisi sitä veryteltyä auki. Pikku hiljaa oikeakin alkoi vertymään ja sain tammaa mukavasti molemmille puolille taipumaan, ja asettumaan. Päällisin puolin fiilis Sashasta sileällä oli hyvä. Luultavasti avaintekijät kilpailuissa olisi vain rentouden löytäminen, ja rytmin ylläpitäminen. Tamma kun aika helposti otti kierroksia.

Hanneksen tehtävää suoritettiin Sashan kanssa vähän pintapuolisesti. En kehdannut oikein kysyä selvennystä tehtävään, mutta emme saaneet huutiakaan, että olisimme ihan hukassa. Oliko se siis merkki siitä, että menimme jotenkin oikeinkin? Sasha ainakin tuntui mukavalta. Siitä oli hyvä jatkaa.

Share: