Kuudenneksihuonoin

18. toukokuuta 2020

“Vihaan tätä! Mä lopetan!”

Vihasin turnajaisleikkejä markkinoilla. Vaikka olin osallistunut ihan leikkimieliseen luokkaan Hassen kanssa, olihan se nyt syvältä, että sijoituimme yhdensiksitoista kuudestatoista. Kaikki oli syvältä. Vihasin Hassen karsinaa, jossa seisoin hevosta harjaamassa, ja valkoisia kaikkialle tarttuvia karvoja, ja kevättä.

“Hyvä”, Ramona sanoi nyökäyttäen päätään niin että suuret korvarenkaat heilahtivat. “Tuollainen ei muutenkaan sovi.”
“Miten niin ei sovi?” tuhahdin, vaikka tiesin kyllä. Sellainen ei sovi naisille. Ramonan mielestä mikään ei sovi naisille. Ramonan mielestä meillä olisi pitänyt olla ravihevonen, jota Holger tai Tino olisi ohjastanut sitten raveissa, ja me olisimme istuneet katsomossa. Ramona alkoi luetella näitä asioita Hassen karsinan ulkopuolelta, enkä viitsinyt kuunnella. Suututti olla aina huonoin kaikessa. Tai siis kuudenneksihuonoin.

En osannut sanoa, miten Hasse oli pärjännyt. Tuskin kauhean hyvin. Tämä oli ollut sen ensimmäinen kerta turnajaisia leikkimässä. Rapsuttelin sen niskaa hetken harjauksen lomassa. Ramona piti tasaista saarnaansa karsinan ulkopuolella. Lopulta kyllästyin häneen ja löin harjalla kaltereita niin että kumahti. Se hiljensi Ramonan ja sai Hassenkin hieman vavahtamaan.

“Selvä!” ilmoitin Ramonalle ja vedin jo henkeä jatkaakseni. Ramona ehti kuitenkin puhumaan päälle.
“Mikä selvä? Se, että ratsastat nyt vain ihan kotona, jos sun täytyy? Vai se, että annetaan Holgen hoitaa jatkossa se ratsastaminen? Sano pliis että Holge, kun tuo sun touhusi on–“
“Ei! Ei kumpikaan.”
“Mitäs sitten?”
“Että selvä! Selvä, mä ilmoittaudun ensi viikonlopun ratsujousiammuntakisoihin ja voitan ne.”
“Rosita!”
“Pois siitä oven edestä. Mua ärsyttää. Hasse, nyt mennään pihalle, tule.”

Vedin puoliunisen Hassen karsinasta mukanani käytävälle ja lähdin raahaamaan sitä hakaan. Ramona kipitti peräämme leveä hame askelten tahdissa hytkyen.

“Rosita  — eikö nyt kuitenkin kävisi, että sä katselisit ja Holge voisi–“
“Holger, vaikka hieno mies on, ei osaa ratsastaa munkaan vertaa, eikä ampua yhtään. Se ei osuisi edes rantapallolla toiseen rantapalloon metrin päästä. Eli ei. En päästä sitä häviämään Hassella. Se voi katsella.”
“Holge ei halua katsella, Rosita–“
“Sitten se voi jäädä kotiin.”
“Ei se käy! Ei se käy, ihan totta.”
“Sittenhän sen ei auta kuin katsella, jos se ei aio jäädä kotiin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Back To Top
Siirry työkalupalkkiin