Tiellä Tähtiin?

Luokka 2 Samuel Vainio – Silverfoxes Hell or Highwater, Helppo B, Paladiinit

Runiacin kisoista oli kohta viikko ja mun pilviliito jatkui ihan liian korkeana. Mun pilviliito otti uusia kierroksia, sillä musta oli alkanut tulla huolimaton. Mun huolimattomuus näkyi liikkumisen jälkeen eniten siinä että mä olin jättänyt suurimmalta osalta mun ratsastuksista mun turvaliivin pois. Hyppytreeneissä mä en uskaltanut vielä olla ilman, mutta kouluvalmennukset ja sileän ratsastukset mä olin alkanut hoitamaan ilman turvaliiviä.

Saaga oli saanut houkuteltua mut osaksi Ansamaan tiimiä Tie Tähtiin kisoissa. Tieto siitä että Anni olisi kolmas meidän tiimiläinen helpotti mua vähän, mutta lopulta Majiná oli tiputtanut kunnon pommin kertomalla että meidän tiimiä tulisi vahvistamaan Valerianasta Jasu Lakkahalla. Mä en tiennyt millainen tyyppi tuo olisi joten mä aloin jännittelemään tuota hieman. Toisaalta se, että mä joutuisin nyt todistamaan arvoni vieläkin enemmän oli siivittänyt meidän treenejä Harrin kanssa. Mä olin pistänyt itseni työskentelemään kovemmin kuin mitä mä olin tainnut työskennellä tähän mennessä ollenkaan Harrin kanssa. Mä tiesin että pilvilinna romahtaisi ja lujaa jossain kohtaa, mutta mä en välittänyt. Ei kukaan taitaisi edes tajuta että mä voin liian hyvin liian pitkään. Julius oli luvannut pitää mut pois tältä tieltä, mutta se oli päättänyt vetää maton jalkojen alta ja paeta. Kyllä mä tajusin miksi se lähti. Sen ura olisi kuitenkin sille tärkeämpi ja sitä paitsi eihän meillä ollut mitään. En mä ollut enää kaikessa pilviliidossani varma siitäkään että oliko meillä niitä kipinöitä sittenkään.

Mä olin tehnyt viikonloppuna pari koulutreeniä, tai oikeastaan lauantaina me oltiin jumppailtu pääasiallisesti ja Harri oli tuntunut tosi hyvältä. Mä olin ehkä pistänyt senkin työskentelemään liikaa ja pitäisi kai antaa orille pari vapaata ja ehkä hierotuttaa se ennen ensimmäistä osakilpailua. Me oltiin lauantaina myös kokoonnuttu Saagan ja Annin kanssa satulahuoneeseen kahville, ennen kuin kaikki oli kadonneet omille teilleen ja violettihiuksinen oli antanut meille molemmille ystävyyskorut, tai onnenamuletit, miten noita halusikaan nimittää. Mä en ollut ihan varma uskoisinko mä mihinkään onnenesineisiin, mutta koru oli päässyt koristamaan Harrin suitsia ja ehkäpä se siivittäisi meidät läpi tästä kilpailusarjasta, sillä mä en todellakaan osannut asettaa sille mitään tavoitteita ainakaan niin kauaa kun mun pilvilinna olisi vahvana. Toisaalta mun pilvilinna oli turvallinen joten ehkä me voitaisiin pärjätä Harrin kanssa. Näyttää että pyörätuolista pääsee huipulle. Kirjoittaa uutta historiaa.

Share: