Onnenkorulla tähtiin

Luokka 4, Vaativa B – Jasu Lakkahalla & Blueprint, Paladiinit

Ansamaa oli ihan hurjan nätti ja tunnelmallinen, vaikka pidättäytyi silti virallisissa ja edustavissa raameissa. Olin lähtenyt tutustumaan Tie Tähtiin joukkueeseeni ja ottanut Blue tamman mukaan. Jäätäisiin tänne yöksi ja testattaisiin vielä huomenna maneesin pohjustukset, päältäpäin halli näytti ainakin erittäin kutsuvalta. 
Käveleskelin Bluen kanssa ympäri tallipihaa ja teimme muutamia venytyksiä ajomatkan jäljiltä. Tamma oli kovassa kuosissa ja sen karva kimmalteli kauniisti auringossa, olin jopa pessyt sen jouhet, lisännyt niihin selvitys suihketta ja kiepauttanut ehkä onnistuineimmille leteille ikinä. Kaviot oli vasta vuollut ja öljytyt, tätä tyttöstä kehtasi esitellä uusille tuttaville.

Eipä Hartroof areenalla Helsingissä pitäisi tulla ongelmia ainakaan kunnon suhteen, sillä tyttö oli vedellyt Vaativa A luokkia yli 80% tuloksilla. Toisaalta nyt selässä olin minä, paljon kokemattomampi heppu. Eipä meillä hirveästi ollut kokemusta yhdessä kilpailemisesta, nyt kun mietin niin ehkä yhdet joskus yli vuosi sitten. Tie Tähtiin oli meille lähinnä tapa lämmitellä ja ottaa paremmin otetta toisista, sillä tulisin ratsastamaan tammaa jatkossa enemmän Lilin jouduttua onnettomuuteen. 
Tyttö oli maassa murrettuaan polven Bluen selästä pudottuaan, oli ikävää miten Lili oli tullut Kaajapurojen talleilta takaisin meille päin, kun vasta oli päässyt siellä alkuun. Nyt tämän vuoden puolella polvi taittui siihen malliin, että pystyi kevyesti menemään yhdellä tallin turvallisimmista hevosista – Calypso Casilla.
Lili olisi todennäköisesti tulossa seuraamaan minun ja Bluen matkaa tähtiin, vaikkei ollut varmasti hänellekkään helppoa seurata sivusta, kun oma sydän syyhysi päästä kisaamaan.

Ajatukseni katkesivat – kun brunette nainen käveli kohti tervehtien. Käskin Bluen tervehtiä naista ja tämä teki heti yhden nimikko tempuistaan, kumartaen hieman. Saagaksi esittäytynyt nainen näytti pitäneen tamman hurmaus kikasta. Hetken juteltuamme tämä pikkuruinen nainen ojensi minulle korun. “Mulle? Onnenkoru?” sanoin epäuskoisena, vaikka tällä kirotulla tallilla taisin tarvitakin vähän jotain lisäsuojausta onneeni päästäkseni tähtiin. Saaga nyökkäili hieman ujosti, suloista. Koru oli vaaleanpunaisella kivellä varustettu ja menisi takuulla tamman suitsiin heti ensimmäiseen osakilpailuun.

Tajusin vasta sitten että tämä Saaga oli siis samassa joukkueessa – taukki minä. “Kiitos, tulee varmasti tarpeeseen. Siellä on kovia ratsukoita vastassa.” sanoin huokaisten leppoisasti. “Millaisen hevosen kuskina oot?” kysyin ja lähdimme yhtä matkaa sisälle talliin, Blue sai oman karsinansa ja me jäimme juttelemaan hetkeksi Unikosta – tuosta, hyvin ratsastajansa näköisestä lempeästä tammasta. Suomenhevoset oli rautaa, joten uskoin kaksikkoon täysin ja yritin pitää huolen – että se kävi ilmi. (357 sanaa)

Share: