Luokka 4, Vaativa B – Jasu Lakkahalla & Blueprint, Paladiinit

[Majina pov] “Mooi, Jasu täällä.” mies sanoi monotonisesti. “Moi! Oot sitten kaiuttimessa, sun tiimikaveri kuuntelee, käyttäydy.” Majina vitsaili vastauksen ja laski puhelimen tallituvan pöydälle. Anni istui hiljaa sen ääressä, tämän violetit hiukset kimaltelivat ikkunasta kajastavassa ilta-auringossa. “Hei” Anni vastasi yhtä latteasti puhelimen toisessa päässä olevalle tatuoidulle mustahiuksiselle. “Teissä on samaa energiaa, en malta oottaa että näätte kasvotusten.” Majina jatkoi ja laski höyryävän kuuman kaakaon pöytään. 
“Joo, aattelin tulla käymään siellä ennen ensimmäisiä kilpailujia, ois kiva nähä paikkoja ja tutustua edes vähän etukäteen.” mies saneli ilmoitusluontoisesti. “Joo, ota ihmeessä Blue mukaan! Jooko? se on niin ihana, mennään vaikka yhdessä maastoon – otan oman kirjavani.” Majina vastaili ja asetteli ruisleipänsä päälle kurkkuriviä. 

[Jasu pov] Olin päättänyt hetken huumassa soittaa Maikulle ja päättänyt kutsua itse itseni sinne heille Ansamaahan. Nainen kuulosti heleältä ja eläväiseltä, kuten aina. Tai no – aina ja aina, eihän me ihan hirveän montaa kertaa oltu tavattu. “Terve Annillekkin..” vastasin sekunnin epäröityäni, oli vaikea heittää ekat jutut puhelimen välityksellä. Onneksi Majina ehti jatkaa. “Joo passaahan se, siellä teilläpäin on kuulemma vähän hurjemmat maastot – ihan kivaa vaihtelua, meidän tasaisiin peltoihin verrattuna.” vastasin ja pieni hymy käväisi kasvoillani. 
“Lähteekö Anni myös? Voidaan jakaa kilpailu strategiat.” yritin epätoivoisesti keksiä jotain kevyttä sanottavaa tälle – tuntemattomalle Anni naiselle. Minua pidetään yleensä melko varautuneena, oletetaan että olen epäsosiaalinen introvertti – joka ei halua tutustua kehenkään. Mutta se ei pidä paikkaansa, tutustun oikein mielelläni – en pidä paikallaan pyörimisestä, joten toivon että tulemme nopeasti juttuun ja voimme keskustella avoimesti.

[Majina pov] “UUuu.. vietkö sä Annin tähtiin?” heitin viekoitellen – nais rukkaa oli kiva välillä hieman härnätä, tämä tuntui vaivaantuvan niin pienestä. Jasu tyrskähti ja vastasi sitten erittäin itsevarmana “Joo, tietenkin?”. Vastaus sopi tämän persoonaan. “Mutta anna Annin puhua – vai pyydetäänkö siellä teillä sulta puheenvuorot?” Jasu jatkoi. “Anteeksi, puhukaa toki neiti.” sanoin teatraalisesti naiselle, joka kumartui söpösti lähemmäs puhelinta vastatakseen Jasun tiedusteluihin, jätin kaksikon hetkesi puhelimeni ääreen ja kävin toimiston puolella. Minä tulisin tipahtamaan kolmanneksi pyöräksi alta aikayksikön, olin varma että nuo kaksi tulisivat varmasti hyvin toimeen. Tie Tähtiin oli alkamassa ja tulevat raskaat reenit saattoi jo aistia ilmassa. (336 sanaa)

Share: