Kutsumaton kannustaja

9. Yllättävä kannustaja katsomossa
Luokka 4, Vaativa B – Jasu Lakkahalla & Blueprint, Paladiinit

Olimme tulleet vielä kertaalleen käymään Ansamaassa Bluen kanssa, ennen viimeistä näytön paikkaa, sunnuntain finaalia. Lämmittelin tammaa hiljaisessa maneesissa ja annoin sen kaulan kaartua kauniisti alas. Majina tuli seurakseni tämän upealla Vanialla. Treenasimme yhdessä muutamia liikkeitä, kunnes hevoset säpsähtivät jääden tuijottamaan tyhjää katsomoa. Majina karisti tilanteen vain rapsuttamalla tammaansa ja ohjaten tämän takaisin tehtävälle. Blue jäi silti hermostuneesti steppailemaan paikoilleen. Yritin ohjata Blueta lähemmäs istumapaikkoja, jotta tämä voisi kurkistaa ja todeta, ettei siellä meitä kukaan vaaninut. Tamma ei kuitenkaan suostunut sinne päinkään, joten siirryimme toiseen päätyyn. 

Majina ja Vania jatkoivat tässä Bluen mielestä epäilyttävässä katsomo päädyssä tehtävien suorittamista. Onneksi hiljaisessa maneesissa ei tarvinnut huutaa kuullakseen mitä toinen sanoi, joten pystyimme juttelemaan välimatkasta huolimatta. Maneesi alkoi tuntua harjoitusten edetessä yhä painostavammalta ja vaikken kovin yliluonnollisuus uskovainen olekaan, mainitsin asiasta kevyesti Majinalle. Tämä vain puuskahti, että asia oli täysin arkista täällä. Että outoja juttuja tapahtui lähes viikottain, niistä ei vain kukaan tehnyt enää juttua. 

Tunti oli täynnä, joten päädyimme laskeutumaan ratsailta. Silloin katsomossa vilahti. Majina kääntyi heti tervehtimään tulijaa, mutta mitään ei enää ollut havaittavissa. “Silmäkulmassa kyllä vilahti taatusti” sanoin ja tuijotin kalpeana naista, jota ei tuntunut yhtään kummastuttavan. “Totta, huomasi saman.” tämä sanoi ja näytti mietteliäältä. Vanian korvat olivat kääntyneet hörölle kohti katsomoa, joka ammotti tyhjyyttään. Silti tunne siitä, että joku istui siellä katsomassa, ei karissut millään. Olimme nostaneet satulat hevosten selistä ja talutimme ratsuja vielä loppu verryttelyn merkeissä ympäri maneesia. Juttelumme kuitenkin keskeytti jälleen narahtavat askeleet maneesin toisesta päädystä. “Kuka ikinä siellä onkaan, älä kiltti hevosia pelottele” Majina sanoi virnuillen, miten ihmeessä hän oli noin rauhallinen. Ei tällaista paranormaalia aktiviteettia ollut kohdalleni sattunut ikinä ja teki mieli poistua maneesista. Majina oli kuitenkin niin rauhallinen, etten kehdannut hoputtaa. “Pitää kai käydä vielä myöhemmin tutkimassa tuota katsomoa ja selvittää kuka meitä oli kannustamassa hah!” Majina sanoi kylmän viileänä ja lähdimme kohti tallirakennusta. Mitä ihmettä juuri tapahtui? (303 sanaa)

Share: