Yhdessä kaikki menee paremmin

15. Kenraaliharjoitus
Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Finaaliviikolla torstaina päätimme pitää Saagan ja Samuelin kanssa niin sanotusti yhteisen kenraaliharjoituksen, jossa vielä yhdessä kävisimme läpi ohjelmiamme ja miettisimme yhdessä sitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Tällainen yhteinen harjoittelu oli kyllä avartavaa, yllättävän harvoin tuli tällaisia yhteisharjoituksia pidettyä, vaikka suhteellisen tiivis talliporukka Ansamaassa kuitenkin oli. Mutta ehkä se yhteensovittaminen oli se kompastuskivi, meillä kuitenkin oli useilla ratsukoilla eri painotuslajeja ja aikatauluja, niin oli parempi vain treenata itsekseen eikä tuhlata aikaa turhaan säätämiseen. Olihan se treenaaminen itsekseenkin toisinaan aikamoista säätämistä, ainakin Vatun kanssa, mutta silloin tällöin olisi hyvä pitää tällaisia yhteisiä treenejä, että saisi muilta ratsastajilta vähän vinkkejä omaan ratsastukseen ja pääsisi myös katsomaan muiden ratsastusta.

Maneesissa kukin verrytteli oman ratsunsa omalla tavallaan ja sen jälkeen aloimme jokainen tekemään vuorotellen lyhyitä pätkiä kouluohjelmistamme, toisten katsoessa menikö se hyvin vai huonosti. Vattu oli tavallisen vattumainen itsensä, joten minusta tuntui että alku tästä harjoituksesta ei ihan mennyt niin hyvin kuin olisi toivonut, Vatun ollessa aika levoton. Treenimme oli ollut aika paljon rennompaa nyt finaaliviikolla voimia säästäessämme, joten saattoi johtua siitäkin. Tai sitten olin vain unohtanut miten ratsastetaan. Tietysti valitin tästä asiasta Saagalle ja Samuelille, valittaminen oli kivaa.
– Näytti tosi nätiltä muuten, mutta oli se joo vähän hätäisen näköistä nyt kun sanoit, Saaga myönsi ja Samuel komppasi. Saaga jäi katsomaan, kun Samuel veti omaa Helppo B ohjelmaansa, tai no osaa siitä, minä keskityin sillä välin saamaan Vatun takaisin kontrolliin. Treenasin sitä käynnissä ja ravissa erilaisia kuvioita tehden hetken aikaa, kunnes palasin takaisin yrittämään esittää liikkeitämme Saagalle ja Samuelille. Nyt kun Vattu oli aavistuksen rauhallisempi, se meni paremmin. Yleisö kelpasi Vatulle aina, eli ehkä senkin takia se oli aavistuksen helpompi ratsastaa, kuin yksin treenatessamme.
– No niin, tosta on hyvä lähteä kohti finaalia, Samuel sanoi.
– Jep, teidän ohjelmat näyttää loppuun asti hiotuilta myös, niin kuin pitääkin, sanoin. – Onhan tässä jo aika kauan treenattu, olisihan se aika huolestuttavaa jos tulosta ei näkyisi.
Päätimme kenraaliharjoituksemme jälkeen lähteä ottamaan loppukäynnit maastoon ja ehkä eksyisimme kahluuttamaan hevosia lämpimän päivän päätteeksi. Siellä olisi hyvä antaa mielen levätä hetken ennen muutaman päivän päästä koittavaa finaalia, ja jakaa viimehetken vinkit täydelliseen kisasuoritukseen.

341 sanaa

Share: