Ehkä lempiosakilpailuni

4. Ridklubben Vårön – muistoja 4. osakilpailusta
Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

En muista oliko minulla ennen ollut mitään lempikilpailua, mutta ainakin tämänvuotisen Tie tähtiin kokonaisuuden neljäs osakilpailu Ahvenanmaalla, Ridklubben Vårönissa, oli vahva kanditaatti sellaiseksi. Ei ehkä sijoituksellisesti, koska siellä jouduimme jälleen tyytymään viidenteen sijaan, mutta en muista milloin olisin nauttinut kilpailusta yhtä paljon. Ja prosentit sentään paranivat hieman, tuloksemme oli ollut mukavan nousujohteista, vaikka voittoon emme olleet yltäneetkään. Kahdesta hieman enemmän maalaistunnelmaisesta kisapaikasta olimme jälleen siirtyneet enemmän moderneille tiluksille Ahvenanmaalle ja sieltä mieleeni oli jäänyt monia hyviä muistoja, aina saaresta kokonaisuudessaan kisapaikan huumaavaan jännitykseen mielenkiintoisine sääelementteineen.

Ahvenanmaa oli minulle täysin uusi paikka, ja ihastuin siihen heti. Jo matka sinne oli varsinainen elämys – lautalla oli mukavaa matkata merellä, ja kun se vihdoin pysähtyi satamaan, oli melkein sellainen olo kuin olisi saapunut jonnekin ulkomaille. Luultavasti matkakuumeeni ja se, etten ollut käynyt Ahvenanmaalla ennen, sai melko vaatimattoman näköisen sataman näyttämään hienommalta kuin se todellisuudessa oli. Sinne emme kuitenkaan olleet jääneet pitkäksi aikaa, koska meillä oli hevoset hoidettavana ja kisat ratsastettavana. Kisoja edeltävä ilta oli kulunut tiloihin tutustuessa, että kisapäivänä olimme täydessä valmiudessa keskittymään pelkästään kisaamaan eikä paikkojen ihmettelyyn. Kisapäivän sää oli varsin epävakainen, jonka olisi luullut luovan minulle lisästressiä, mutta pysyin rauhallisena, itse asiassa vähän jopa odotin rankkasadetta ja ukkosta (en tietenkään omalle vuorolleni). Omalla vuorollani sainkin onneksi nauttia auringonpaisteesta, tosin helle teki tehtävänsä ja radan ratsastettuani olin aivan hikinen ja muutenkin helteestä väsynyt. Niinpä pian suoritukseni jälkeen menin takaisin kivitallin varjoon, ja juomaan paljon vettä, etten pyörtyisi kisapaikalla. Koko kisapäivän ajan Vårönissä oli vallinnut aito kisatunnelma, mutta samalla myös symppaattinen ratsastuskoulumeininki – kisapaikalla oli hommissa kaikenikäistä porukkaa, luultavasti innokkaita ratsastuskoulun asiakkaina olevia lapsia ja nuoria ja heidän vanhempiaan. Siellä tuli elävästi mieleen omat junnuvuodet ratsastuskouluilla, niitä vuosia oli hyvä muistella lämmöllä. Nykyään olinkin sitten jo tekemässä uusia muistoja, ja luultavasti näitäkin tulisi sitten vuosien päästä muisteltua. Tai no näköjään jo nyt, kun osakilpailusta Ahvenanmaalla oli kulunut parisen viikkoa ja nyt muistelin sitä kaihoisasti. Väkisinkin nousi hymy huulille, näin se elämä kuljetti – vanhoja hetkiä muistellen ja uusia hetkiä eläen, ja niitä sitten myöhemmin muistellen.

329 sanaa

Share: