Uutta ja vanhaa

2. Savenmaan ratsastuskeskus – muistoja 2. osakilpailusta
Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Kaupunkitunnelmasta matka jatkui Savenmaan ratsastuskeskukseen, Parkanoon. Muistin helposti tilan suuruudeen, Savenmaan tilat kattoivat useamman hehtaarin ja metsää oli ympärillä silmänkantamattomiin. Tila oli ehkä liiankin iso minun makuuni, mutta kyllä siellä nyt yhden kisaviikonlopun pärjäsi, ehkä toisenkin joskus tulevaisuudessa, jos sellainen tilanne tulisi eteen. Onneksi henkilökunta oli todella avuliasta ja mukavaa, joten emme kuitenkaan Vatun kanssa eksyneet tilalle, ja löysimme tiemme lopulta kisaradalle.

Kisat järjestettiin maneeissa, joka oli muuten hieno. Muuten vanhanaikaisen, historiaa huokuvan tilan valopilkku olikin viimeisen päälle uusittu maneesi. Ei sillä että kaiken pitäisi aina olla uusinta uutta, vanhalla ja historiallisella tyylilläkin oli paikkansa ja mielestäni se toteutui Savenmaalla erinomaisesti. Se oli juuri sopiva sekoitus uutta ja vanhaa, kukapa siitä ei tykkäisi. En tiedä siivittikö hieno maneesi muitakin parempiin kisasuorituksiin, koska oman kisasuorituksemme osalta olimme yltäneet Vatun kanssa varsin samanlaiseen tulokseen kuin ensimmäisessä osakilpailussakin, mutta se oli riittänyt vain viidenteen sijaan. Siitä huolimatta näin jälkikäteen ajateltuna ihan ok suoritus, eihän sitä aina voinut olla suoritustaan parantamassa vaikka tietysti aina siihen pyrinkin. Oli kuitenkin realismia ajatella, että välillä tuli tätä tasaista puurtamistakin, eikä aina mitään erityisiä ylä- tai alamäkiä.

Itse kisasuorituksen ulkopuolelta mieleen jäi yöpymisjärjestelyt – itse nukuin teltassa, mikä toi varsinaista leirielämän tuntua kisapaikalle, se oli aivan erilaista kuin ensimmäisessä osakilpailussa Helsingissä. Teltassa yöpyminen oli aina jännittävää, mutta loppujen lopuksi se sujui hyvin, hieman viileän puoleisista öistä huolimatta. Mieleen jäi myös ruoka, joka ei tosiaan ollut mitään ravintolatason gourmet ruokaa, mutta hyvin sillä sai nälän pidettyä poissa kisojen aikana. Tiivistettynä Savenmaa oli kiinnostava sekoitus uutta ja vanhaa, modernia ja maalaistunnelmaista kisapaikkaa. Ensinäkemältä ei ehkä ollut se vaikuttavin ilmestys, mutta ystävällinen ja kokeneen oloinen henkilökunta, sekä hyvät kisajärjestelyt nostivat paikan arvostusta mielessäni. Olihan se pakko arvostaa niin pitkäikäistä tilaa, ja järjestelyistä huomasi että henkilökunnalla oli pitkä kokemus kaikenlaisten tapahtumien järjestämisestä – pystyin hyvin kuvittelemaan, että Savenmaa oli suosittu paikka pitää erilaisia kesäleirejä, mökkeineen ja pihasaunoineen sekä grillipaikkoineen, ja tietenkin upeine maastoineen.

309 sanaa

Share: