1. Spring season open – muistoja 1. osakilpailusta
    Luokka 3. Helppo A
    Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Olimme Vatun kanssa painaneet todella paljon hommia viime viikot, joten neljännen osakilpailun jälkeen oli ihan ansaittua pitää kunnolla taukoa. Tai no kunnolla ja kunnolla, muutama päivä vähän rennompaa tekemistä, mutta oli sekin jotain. Kokonaan ei kannattanut jäädä laakereille lepäämään, vielä olisi edessä finaali, jossa meidän piti antaa kaikkemme. Toisaalta piti myös varmistaa, että voimamme todella riittäisivät, eikä kuluttaa kaikkia energioita loppuun jo ennen finaalia. Mutta tämän kisakokonaisuuden jälkeen olisi varmasti hyvin ansaitun kesäloman aika, siihen asti kunnes löytyisi uusia kisoja kisattavaksi, ehkä jo heinäkuussa.

Näinä muutamina lepopäivinä oli hyvä käydä läpi, mitä edellisissä osakilpailuissa oli oikein tapahtunutkaan. Ensimmäisestä kisapaikasta, Hartroof Areenasta oli jäänyt päällimmäiseksi mieleen oikea kaupunkielämän tuntu – siellä oli ollut ihan oikea isojen kisojen meininki, sellaista kaipasin tulevaisuudessa lisää. Toki Vatun kanssa oli kierretty jos jonkinmoista kisaa, mutta ehkä olimme vähän jääneet junnaamaan paikalleen, olisi kiva päästä “uralla” eteenpäin vaikken minä mikään ammattikisaaja ollutkaan. Mutta sellaisiin kunnon isoihin kisoihin, joissa olisi kansainvälistä meininkiä, sellaisissa emme juuri olleet Vatun kanssa olleet.

Ensimmäinen osakilpailu oli kuitenkin ollut kaikessa jännittävyydessään varsin miellyttävä kokemus. Kisojen puitteet olivat olleet huikeat – eipä koko Tie tähtiin kisoissa toisaalta mitään huonoja kisapaikkoja ollutkaan – ja suurella areenalla olin jopa nauttinut kisaamisesta, vaikka olisi voinut kuvitella että juuri isoilla kisapaikoilla ei pystyisi keskittymään ollenkaan ja suoritus menisi penkin alle. Mutta olimme olleet Vatun kanssa kolmansia, varsin hyvä suoritus siis. Ja isosta areenasta sai omanlaistaan fiilistä mukaan, se nostatti kisainnon taivaisiin ja kannusti antamaan kisaradalla kaikkensa. Minulle oli jäänyt sellainen tunne, että myös Vattu oli nauttinut Hartroof Areenalla kisaamisesta. Sehän tunnetusti tykkäsi olla huomion keskipiste, ja varmasti se itsekin aisti suuren kisa-areenan jännitystä tihkuvan tunnelman. Toisinaan se voi olla hyväkin asia, että kisapaikka ei juurikaan tunnu kisapaikalta, mutta toisaalta myös se, että kisapaikka tuntuu todella sellaiselta, voi nostaa suorituksen uusiin sfääreihin – en tiedä kummasta pidin enemmän, kummassakin oli puolensa. Mutta ensimmäisestä osakilpailusta jäi hyvän sijoituksen jälkeen käteen myös yleisesti hyvä fiilis siitä, että olin selvinnyt kisaamisesta isolla areenalla, sehän oli tietenkin positiivinen juttu.

323 sanaa

Share: