Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Keskiviikon treeneissä, muutama päivä ennen neljättä osakilpailua, minulla oli todella itsevarma olo. Se oli outoa, koska oli todella harvinaista että minulla oli varma olo yhtään mistään, varsinkin hevosiin liittyvästä. Aina oli joku asia, mitä pystyi stressaamaan, mutta nyt ei huolettanut mitkään “mitä jos Vatulta irtoaa kenkä” tai “mitä jos salama iskee meihin” tyyliset asiat. Koska tuollaisista huolehtiminen oli aivan turhaa, todennäköisyys että jotain kamalaa tapahtuisi olisi pieni, miksi ei siis voisi kerrankin keskittyä asioiden hyviin puoliin? Tuntui, että olin saanut istuntaani paremmaksi ja apuja selkeimmiksi, ja Vattukin tuntui olevan hyvin hallinnassa. Olimme vaihtaneet maneesitreenit kenttätreeneihin, täytyi hyödyntää hyvät kelit ja ratsastaa ulkona kun siihen oli kerran mahdollisuus. Odotin jo innoissani Ahvenanmaalle lähtöä, rakastin saarireissuja, ainakin Ansamaan porukalla tehdyt sellaiset olivat jääneet positiivisina kokemuksina mieleen vaikka aikamoisia outouksiakin niillä reissuilla sattui. Tämä olisi kuitenkin astetta erilaisempi saarireissu, sinne mentäisiin kisaamaan eikä jahtaamaan kummituksia. Tuntui oudolta, että edessä olisi tosiaan jo toiseksi viimeinen kisa tämän kertaista Tie tähtiin kisaa, aika oli mennyt todella nopeasti. Ei kestäisi kauaa siihen huipennukseen eli finaaliin. Sitäkin oli tullut tässä aika paljon mietittyä, vaikka tietenkin täytyi keskittyä yhteen osakilpailuun kerrallaan, ylimiettiminen ei kuitenkaan auttaisi yhtään mitään missään. Olisi kiva jos olisi useamminkin tällainen luottavainen fiilis siihen että kaikki sujuu hyvin, kisoihin lähtökin olisi kivempaa. Mutta hyvää fiilistä sai vain hyvin menneistä treeneistä tai kisoista, niin se meni ainakin minun kohdallani. Onneksi nyt oli kuitenkin pääosin sujunut hyvin nämä muutamat viikot mitä tässä oli treenattu, niin oli melko helppoa tuntea olevansa itsevarma. Kunhan ei vain sortunut miettimään liikaa, silloin sai kyllä helposti fiiliksen miinuksen puolelle, kaikestahan pystyi löytämään jotain negatiivista kun oikein yritti. Toivottavasti tässä olisi suuntaa jollekin pysyvämmällekin asennemuutokselle, mitä tuli tulevaisuuden kisoihin. Oli miten oli, nyt oli kuitenkin hyvä fiilis, kun otin Vatun päivän viimeisistä ympyröistä käyntiin uralle. Pitäisi alkaa suunnitella, mitä sitä ottaisi Ahvenanmaalle mukaan, oli kuitenkin luvattu ihan kesäkeliä, niin pitäisi ehkä ottaa mukaan jotain muutakin kuin mustat farkut ja paksu musta huppari.

319 sanaa

Share: