Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Tosiaan pidettiin Vatun kanssa palaveri eilisestä inspiroituneena ja sovittiin ettei sitten pilata meidän hyvää kisamenestystä, kun kolmessa osakilpailussa on mennyt jo hyvin niin kyllä me kahdesta vielä selvitään. Vattu vaikutti ihan yhteistyökykyiseltä, vaikka tuntuikin taas juoksevan tällä kertaa kentän aidasta läpi, kun olin menossa sinne juoksuttamaan Vattua.
– Anna kun mä avaan tän portin ensin, sanoin vieressäni innoissaan korviaan pyörittelevälle hevoselle. Hevonen syöksähti kentälle samantien kun portti aukesi ja sai minut melkein kaatumaan. Siitä seurasikin pienet kertausharjoitukset siitä, miten kävellään nätisti ihmisen vierellä, ja sitten se vihdoin onnistuikin. Kävelimme hetken aikaa kenttää ympäri, että oppi meni varmasti perille (tai kyllähän se tietenkin osasi kävellä nätisti, mutta välillä ei vain malttanut). Sitten käskin hevosen raviin ja ympyrälle, jossa se sai mennä aika vapaasti, ilman liikaa kontrollointia. Tietysti katsoin, että hevonen kantoi itsensä ja liikkui muutenkin hyvin, eikä esimerkiksi painanut kädelle tai laahustanut, mutta siitä nyt ei Vatun kanssa tarvinnut huolehtia. Se ravasi reippaasti molempiin suuntiin ja sitten olikin laukan aika. Se meni tosi rauhallisesti, eikä se yhtään edes tempoillut liinan päässä, ehkä suurimmat energiat oli mennyt jo tuohon alkusähläykseen ja muutamaan ravikierrokseen. Kehuin, kun Vattu kulki niin hienosti ympyrällä, ja otin sen sitten hetkeksi käyntiin. Lyhyiden käyntien jälkeen otin vielä parit ravit ja laukat, siinä meni ehkä vartti tai parisenkymmentä minuuttia, mutta tuntui että siinä ajassa ehti jo hyvin pääsemään tavoitteeseen eli saamaan Vattua rauhallisemmaksi, sunnuntaina odottavia kisoja ajatellen. Jos virtaa näyttäisi kasaantuvan vielä kisapäivälle, voisihan hevosen nopeasti juoksuttaa vielä ennen kisasuoritusta, tai käydä ainakin reippaalla kävelyllä Ahvenanmaan maastossa. Voisi kuvitella, että siellä on oikein kauniita saaristomaisemia, en olekaan ennen siellä päin käynyt niin siinäkin mielessä oli tulossa todella mielenkiintoinen kisareissu. Meillä oli aika tiivis aikataulu vielä ennen kisapäivää, joten Vattu tuskin keräisi mitään kovin isoja ylimääräisiä energioita kisapäiväksi, mutta eihän tuosta energiapommista koskaan tiennyt. Aika harvoin se oli kunnolla väsynyt, edes pitkän treeni- ja kisarupeaman jälkeen, mutta uskoin että viimeistään finaalin jälkeen vähän pidempi lepo tekisi meille molemmille hyvää.

318 sanaa

Share: