Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Torstaina tapasin taas pitkästä aikaa Fransin tallilla. Puhuimme hänen kanssaan tietysti Tie tähtiin kisoista, sehän oli ykkösprioriteettimme tällä hetkellä. Ajauduin myös puhumaan ongelmista, mitä meillä Vatun kanssa oli kisaradoilla ollut, siis etenkin nyt koulupuolella, vaikka tarkoitus ei varsinaisesti ollutkaan “kerjätä” ilmaisia vinkkejä osaavalta kouluvalmentajalta. Frans kuitenkin lupasi kohteliaasti auttaa meitä pääsemään ongelmistamme yli, ja lupautui tulemaan katsomaan ratsastustani jo tänään jos vain halusin. En voinut kieltäytyä, mutta tietenkin sitten auttaisin vastavuoroisesti Fransia, jossain asiassa missä hän nyt ikinä sattuikaan tarvitsemaan apua. Kuulemma hän tarvitsisi ainakin kisagroomeja, joskus olisikin kiva olla kisoissa ihan vaan groomin roolissa, ajattelin.

Minua hieman jännitti ratsastaa Fransin katseen alla, mutta onneksi hän vaikutti olevan mukava joten mitään kauheaa lynkkausta ei ollut odotettavissa. Alkuverryttelyt tein itsenäisesti Fransin seuratessa kuitenkin arvioivan näköisesti menoamme.
– Noin siis teet verryttelyt yleensä kisoissakin? Frans esitti kysymyksen.
– No joo, suurinpiirtein, vähän se vaihtelee mutta yleensä teen aika paljon siirtymisiä ja yritän vaan saada Vatun avuilleni. Ja parit kierrokset ihan vaan rennosti käyntiä ja ravia, ja parit laukannostot, selitin. – Vähän ehkä myös jotain liikkeitä voi kokeilla jos ehtii, ja estekisoissa tietenkin pari koehyppyä, mutta yleensä mulla menee aika kauan jo pelkästään siihen että saan askellajit ratsastettua läpi, niin että Vattu on avuilla asti.
Frans nyökkäsi, eli se oli kai ihan järkevä alkuverryttelyrutiini sitten. Hetken päästä Frans kuitenkin sanoi:
– Voisit antaa sille vähän tilaa enemmän, nyt näyttää siltä että yrität kontroilloida sitä liikaa. Tietenkin se on hyvä, että pitää hevosen kontrollissa, mutta hevosen täytyy myös antaa tehdä omia ratkaisujaan, Frans selitti. – Eikä saa pelätä virheitä.

Järkevältähän se kuulosti. Aika paljon aikaa menikin sitten siihen että kävimme meidän alkuverryttelyrutiineja läpi ja mietimme miten sitä voisi saada tehokkaammaksi. Verryttely oli kuitenkin todella tärkeässä roolissa myös kisasuorituksen kannalta. Kun pääsimme verryttelyasiasta eteenpäin, aihe siirtyi istuntaan ja siihen, miten pystyisin samalla olemaan eleetön mutta tietenkin myös aikaansaava. Fransilta sai kyllä hyviä vinkkejä, niin verryttelyyn kuin istuntaankin, ja minusta tuntui että jo tästä lyhyestä valmennuksen tapaisesta asiasta olisi hyötyä seuraavassa osakilpailussa. Fransilta saisi varmasti apua jatkossakin, ja minä pääsisin joskus vuorostani auttamaan Fransia kisagroomin roolissa tai jossain vastaavassa, mikä oli minusta vain hyvä asia – aivan varmasti myös avustajan roolissa voisi oppia jotain.

352 sanaa

Share: