Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Kuten olin arvellutkin, vaellus oli ollut todella mahtava kokemus enkä ehtinyt juurikaan miettiä kisoja sen aikana, mikä oli tietysti tarkoituskin. Meidän ansamaalaisten lisäksi matkaan oli lähtenyt ratsastajia Seppeleestä, pari ilmeisesti omilla hevosillaan ja pari Kuukkelin hevosilla. Kuukkelin suomenhevoset olivat kyllä hauskoja ilmestyksiä ja tavallaan olisi ollut kiva kokeilla sellaisella ratsastusta, mutta päädyin nyt kuitenkin ratsastamaan omalla rakkaalla Vatullani. Tai eihän se oma varsinaisesti ollut, mutta melkein, olinhan minä sentään sen vuokraaja ja olimme parissa vuodessa hioutuneet niin yhteen, että vaikka välillä tuntuikin ettei meidän yhteiselosta mitään tule niin vielä vähemmän onnistuisi meidän erossa olo. Oli Vattu minulle niin tärkeä, vaikka välillä niitä vastoinkäymisiäkin tuli, mutta näissä kisakarkeloissa tuntui menevän yllättävän hyvin ja kun saisimme vielä hieman puristettua lisää potentiaaliamme kisaradalle, niin vieläkin paremmat suoritukset olivat mahdollisia. Osakilpailu osakilpailulta minua jännitti positiivisella tavalla enemmän, koska tuntui siltä että pystyisimme parantamaan tasoamme. En malttanut odottaa mihin pystyisimme sitten neljännessä osakilpailussa ja viimeisessä kilpailussa, kesäkuun finaalissa.

Kun vaellus tiistaina loppui, olo oli haikea, kun pian pitäisi lähteä kauniista Kuusamosta. Vaelluksella oli ollut hauskaa, vaikka en se kaikista sosiaalisin ihminen ollutkaan, olin silti nauttinut suuresti yhteisestä kokemuksesta. Ratsastusta oli kertynyt melko paljon ja se tuntui lihaksissa, mutta pieni lihaskipu ei haitannut kun olimme kuitenkin saaneet mukavia muistoja vaellukselta. Maisemat olivat olleet upeita, ja vaellusporukan kanssa oli ollut mukavaa istua yhdessä nuotiolla, ihailla auringonlaskua kalliolta ja nukkua makuupusseissa. Kunnon retkielämää siis. Ainakin minulle oli tullut sellainen olo, että kaikki olivat vain nauttineet täysin siemauksin eikä kisastressistä ollut tietoakaan, vaikka toki muutama sana myös viikonlopun kisasta vaihdettiin. Myös seppeleläisillä oli mennyt kisat kivasti, varsinkin Lyytillä, joka oli voittanut oman luokkansa kouluratsastuksessa ja estepuolella ollut kolmas.

Vaelluksen jälkeen meillä oli vielä yhteinen illallinen Hevostila Kuukkelissa, mutta siinä ei enää paljoa puhetta irronnut, taisivat kaikki olla aika väsyneitä. Paljoa aikaa lepoon ei kuitenkaan olisi, huomenna pitäisimme kevyen päivän Vatun kanssa mutta torstaina pitäisi taas saada täysi treenimoodi päälle.

310 sanaa

Share: