Mikä on tulos tällä kertaa?

Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Kisapaikalla kävi kuhina, mutta onneksi Vattu vaikutti rauhalliselta. Olihan se tietenkin kokenut matkustaja ja kisaaja, joten ei kisamatkojen pitäisikään sitä kauheasti stressata. Sellaista hyvää, kihelmöivää jännitystä oli ilmassa kuten aina, mutta muuten olotila tuntui rauhalliselta, niin minun kuin Vatun osalta. Kohta täytyisi lähteä verryttelyyn, mietin ja kävin samalla rataamme läpi mielessäni, vaikka osasinkin sen varmasti ulkoa vaikka unissani. Koskaan ei kuitenkaan voinut olla liian varma. Ei siinä mitään suuria vaaran paikkoja pitäisi olla, mutta se aina jännitti, kuinka siististi ja mahdollisimman eleettömästi pystyin ratsastamaan, ja kuinka nätisti Vattu lopulta suoritti kuviot. Etenkin siirtymiset tuottivat päänvaivaa, koska niissä Vatun oli taipumusta aina kuumua ja lähteä ylikierroksille, mutta viime osakilpailuissa olimme onneksi selvinneet radasta suhteellisen tasaisessa tahdissa.

Verryttelyaika tuntui aina kuluvan nopeammin kuin muu aika kisapaikalla, kun taas kisasuoritus tuntui kestävän ikuisuuden. Tuomarin polttavan katseen selässä ei saanut antaa haitata, eikä saanut liikaa miettiä liikkuiko se jalka nyt liikaa tai nousivatko kädet liian ylös. Tässä oli toki hyvä että Vattu oli varsin reaktiivinen hevonen, koska sen kanssa ei tarvinnut todellakaan käyttää isoja apuja. Välillä kuitenkin sorruin “tekemään liikaa” ja jälkeenpäin tuli ajateltua, että ei olisi tarvinnut sählätä siellä satulassa ihan niin paljoa, mutta eivät suorituksemme onneksi katastrofeja olleet. Mutta edelleen minua houkutti vieläkin parempi tulos, kahdeksankymmentä prosenttia olisi ihan unelma tulos, mutta niitä ei taidettu kovin helposti myöntää. Eikä tietysti tarvinnutkaan, olihan se hyvä että huippusuorituksen eteen joutui tekemään töitä. Mutta edes seitsemänkymmentäviisi prosenttia, sehän olisi jo melko lähellä kahdeksaakymppiä.

Suorituksen jälkeen oli sama tuttu helpottunut, mutta odottavainen fiilis. Mihin suorituksemme tällä kertaa riittäisi? Olisiko se huonompi, vai jopa parempi kuin viime kerralla? Ne muutamat lisäprosentit olivat kuitenkin aika pienistä asioista kiinni, joten oli vaikea itse arvioida, miten tuli suoriuduttua tällä kertaa, koska en edelleenkään ollut mikään kouluratsastusasiantuntija. Sen toki osasin sanoa, menikö suoritus aivan piloille, ja onneksi ei. Yli seitsemääkymmentä prosenttia oli lupa odottaa tälläkin kertaa, mutta mikä olisi lopullinen tulos? Sitä jalkauduin Vatun kanssa odottamaan, luokasta ei ollut enää montaa ratsastajaa jäljellä.

322 sanaa

Share: