Tärkeitä oppeja, viileitä välejä

Luokka 3 HeA – Saaga Talvilehto & Närhen Mikstuura

Vaikka mulla olikin nyt oma hevonen, mun piti keskittyä Unikon treenaamiseen vielä hyvän tovin. Viime osakilpailu oli mennyt aivan totaalisen nappiin, saimme paremmat prosentit kun olisin voinut koskaan kuvitella. Ja mikä parasta, voitimme koko luokan! Tästäkös mun motivaatio pompsahti vähintään kuuhun ja takaisin, ja treenimme sujuivat kuin tanssi konsanaan.

Huomasin sen, että heti kun olimme ottaneet vähän rennommin emmekä puristaneet kaikkia mehuja itsestämme hampaat irvessä ja ikenet veressä, suorituksemme parani. Otin tästä totta kai oppia ja huomasin myös lepopäivien tärkeyden treenien lomassa. Olin kehittynyt Tie tähtiin-matkan aikana ratsastajana sekä kilpailijana todella mahtavasti, enkä pitänyt enää sijoittumista niin kovin tärkeänä kuin ennen. Vaikka tulevat osakilpailut menisivätkin ilman sijoitusta, kokemus oli tärkeämpi.

Ylihuomenna oli jälleen kisapäivä, ja tavanomaiset stressi sekä suorituspaineet olivat hälvenneet. Olin enemmänkin innoissani ja toiveikas, kun taas yleensä näihin aikoihin ennen kisoja olin lähes repinyt tukkaa päästäni ja itkenyt silkasta ahdistuksesta ja pelosta siitä, ettemme pärjäisi. Tämä uusi suhtautuminen oli Jasunkin mielestä paljon parempi ja se nostatti myös joukkueen yhteishenkeä.

Mun jatkuva positiivisuus kaikkeen ei kuitenkaan näyttänyt miellyttävän kaikkia. Samuelin ja mun välit olivat olleet jonkin aikaa pikkuisen kireät, mies joka oli mulle ennen niin mukava oli tiuskinut mulle pari päivää. Musta tuntui ettei Samuel jostain syystä oikein päästänyt mua enää lähelleen, ja mua hieman harmitti se, että välit viilenivät, erityisesti nyt kun olimme joukkuekavereita. En ollut vielä kysynyt, mikä mättäsi. Pelkäsin menettäväni ystävän. Anni oli myös huomannut tämän, ja olimme yhdessä pohtineet miksi Samuel oli yhtäkkiä mua kohtaan niin viileä.

Anni sanoi, että mun olisi parempi kysyä Samuelilta suoraan. Mua kuitenkin jotenkin jännitti, ja päätin kerätä tähän rohkeutta. Ehkä mun olisi helpompi laittaa Samuelille vain whatsapp-viesti ja kysyä esimerkiksi, että “Hei, oot ollut vähän vaisu ja äksy. Onks kaikki hyvin?”. Haluaisin lisäksi korostaa ystävälleni, että mulle voi aina puhua jos on huolia. Tosin olin varma, että Samuel tiesi sen jo. Olihan hän uskoutunut mulle enemmän kuin monelle muulle Ansamaalaiselle yhteensä. Tai niin mä olin ajatellut.

Share: