Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Vattu ei tänään tuntunut oikein keskittymiskykyiseltä. Se ei malttanut kuunnella apuja, ja laukannostoissa se lähti jatkuvasti käsistä. Ehkä en itsekään ratsastajana ollut ihan parhaimmillani, olihan tässä pitkään taas treenattu, joten ei ihme ettei välillä jaksanut kunnolla keskittyä. Niinpä parin siedettävän laukannoston ja laukkaympyrän jälkeen otin Vatun suosiolla käyntiin ja suuntasin ulos maneesista. Oli tässä vielä pari päivää aikaa vetää onnistuneempikin treeni, ja toivottavasti treenistä tulisikin sitten parempi kun olisimme saaneet hieman tuulettua maastossa.

Suuntasin kohti lähintä peltoa, siellä olisi hyvä päästellä kunnolla menemään ja unohtaa koulukuvoiden vääntö hetkeksi. Pidin kouluratsastuksesta, mutta ymmärsin myös hyvin miksi se ei joidenkin mielestä ollut niin kiintoisa laji – ja no, olihan itsekin enemmän esteratsastaja enkä osannut sanoa itseäni kouluratsastajaksi, vaikka olin siinä ihan osaava ja olin kisannut siinäkin lajissa. Mutta monipuolisuus oli tärkeää ratsastuksessa, ei niitä samoja maneesin seiniä jaksanut montaa päivää putkeen tuijottaa. Kisasuorituksemme kärsisi, jos emme välillä ottaisi rennommin ja tekisi muutakin kuin hikitreeniä. Hoin sitä päässäni, mutta edelleen minua häiritsi hieman se, ettei treeni ollut mennyt tänään hyvin. Normaalisti maastossa pystyin rentoutumaan, mutta kisojen paine alkoi taas tuntua, toinen osakilpailu lähestyi uhkaavaa vauhtia. Jos Vatulla olisi taas vastaavanlaisia keskittymisongelmia kuin tänään, voisimme heittää hyvästit menestyshaaveillemme. 

Saavuimme pellolle, jonka reunassa Vattu valpastui ja selvästi se vain odotti merkkiä, milloin saisi kiitää pellon poikki kuin formula-auto. Turhaa minä siinä pellon reunassa odotin, niinpä nostin laukan enkä liikaa pidätellyt. Siellä me sitten kaahotimme menemään, ja toivoin kaikkien ikävien ajatusteni lentävän taivaan tuuliin siinä samalla. Vattu ainakin tuntui lentävän, ja välillä melkein pelotti, mutta meillä oli niin hauskaa että onnistuin autuaasti unohtamaan kaikki ikävien tapaturmien mahdollisuudet. Rallittelun jälkeen minua ei enää harmittanut tämänpäiväisten treeniemme keskeytys, oli hyvä idea hylätä maneesi ja nauttia ulkoilmasta välillä. Otin vielä hetken aikaa ravia pellolla, kunnes hidastin Vatun käyntiin ja lähdimme takaisin kohti Ansamaata. Toivottavasti myös kaikki ikävät ajatukset lähestyvistä kilpailuista jäivät sinne pellolle.

303 sanaa

Share: