Treeniarkea ja kahvittelua

Luokka 3 Helppo A – Saaga Talvilehto ja Närhen Mikstuura

Sinä maanantaina juoksin suoraan opistolta kotiin päästyäni tallille ja treenaamaan Unikon kanssa. Ensimmäinen osakilpailu oli mennyt ihan hyvin, prosentit olivat kohtuulliset suorituksessamme, mutta sijoituimme noin luokan puoleenväliin. Ja sehän ei riittänyt ainakaan mulle, vaikka joukkueemme yhteistulos olikin jopa odotettua parempi. Päätin silti, että nyt jos koskaan on pistettävä parasta pöytään.

Treenit menivät hyvin, mutta silti kaipailisin omaa valmentajaa. Olin ujostellut kysymästä siitä keneltäkään Ansamaalaiselta, mutta tajusin etten tulisi koskaan paremmaksi kouluratsastajaksi jos minulla ei olisi ketään valmentamassa. Toki tein joka päivä uusia oivalluksia Unikon kanssa kahdestaankin, mutta ainakin Julius osasi sanoa juuri eikä melkein mistä kiikasti ja niin pienetkin solmut aukesivat kuin vettä vain. Olin miettinyt ottavani Fransin kanssa puheeksi kaiken tämän, mutta olin vielä vähän ujostellut miehen kanssa puhumista.

Treenin jälkeen oidin Unikon huolellisesti pois, ja viedessäni sitä tarhaan silitin hajamielisesti voikon sileää karvaa. Nuuhkaisin sen otsaa ja suukotin tammaa turvalle vielä ennen kuin hyvästelin sen. “Oot rakas. Nähdään taas, ens viikonloppuna näytetään niille”, kuiskasin ja kumarsin itseni sen jälkeen lankojen ali pois tarhasta.

Meillä oli joukkueen kanssa sovittuna treffit Kaparissa vielä sinä iltapäivänä, olimme sopineet että treffaisimme kahvin merkeissä aina osakilpailujen välissä. Taktiikoiden ja kisajuttujen lisäksi siinä tulisi aina vaihdettua perus kuulumisia ja tutustuttua uuteen vahvistukseemme Jasuun. Tulimme hyvin toimeen, ja en voinut olla pistämättä merkille että Jasulla taisi olla pää pilvissä, kenties joku nainen oli astunut kuvioihin. Ajattelin tentata häntä siitä tänään.

Kaapon kuskaama kimppakyyti Ansamaalaisille hurautti Kaparin keskustaan, mies lähti itse rautakauppaan ja muita asioita hoitamaan sillä aikaa kun me olimme kahvilla. Suukotin poikaystävääni poskelle ja hyvästelin tämän autosta noustessani, ja matkasimme Annin sekä Samuelin kanssa Dragon Cafeta kohti. Jasu odotti meitä kahvilan ovella, ja halasin tätä, joskin jälkeenpäin ajateltuna mietin oliko se vähän liian tuttavallista jo tässä vaiheessa. Mutta mä kun olin tälläinen halailija, ja mitä ymmärsin niin ei Jasu siitä kiusaantunutkaan.

Tilasin cappuccinon suolakaramellin makuisella siirapilla ja istahdimme Paladiinien kanssa sohvalla varustettuun nurkkapöytään. Tarjosin mukavaa sohvapaikkaa muille ja istahdin itse kovalle penkille. Olin meistä neljästä kaikista puheliain, joten keskustelu meni aika pitkälti minun johdollani eteenpäin. Anni tyytyi enemmän kuuntelijan rooliin ja siemaili teetään tarkkailevana. Samuel vaikutti olevan positiivisella tuulella ja olin siitä iloinen. Jasu taas näppäili puhelintaan harva se sekunti, ja kiinnitin tähän huomioni.

“Kuka siellä sulle viestittää?”, kysyin kujeilevasti ja Jasu laski puhelimensa näyttö edellä pöydälle. “Yks kaveri vaan”, mies sanoi hajamielisesti ja hänen suupielensä nytkähtelivät vienolle kaarelle. “Sulla on joku muija!”, letkautin ja Anni potkaisi mua pöydän alla. “Au”, irvistin ja katsoin Annia, jonka katse viesti mulle että kaikkea ei tarvitse töräyttää ilmoille ääneen. “Noh”, Jasu naurahti hieman ja vaihtoi puheenaihetta tulevan viikonlopun toiseen osakilpailuun. “Sun onnenkoru tais tuoda pikkasen tuuria mukanaan, ollaanhan me toistaiseksi ainakin jaetulla ykkössijalla joukkuetuloksissa”, Jasu nyökkäsi suuntaani. “Mä en silti oo vielä ihan tyytyväinen”, mutristin huuliani ja lusikoin maitovaahtoa kupistani mietteliäänä. Samuel sanoi viisaasti, että vaikka ei tulisikaan sijoitusta niin kokemus on tärkeintä. Voitto ei ole pääasia tässä, hän muistutti.

Päätin ottaa rennomman asenteen kilpailujen suhteen tämän keskustelun jälkeen. Olimme treenanneet niin paljon, että tuntui ettemme enää edistyneet, joten ottaisimme nyt pari päivää sekä henkisellä että fyysisellä tasolla vähän lomaa. Se tekisi ihan hyvää. (507 sanaa)

Share: