Kumppanit ja kersat

(Liittyen) Majina heräsi kirpeään aamuun huutaen “Anton tulee!” ja nauroi vielä räkäisesti päälle. “Voi hele sun kanssas” huvitusta peittelevä aviomies mutisi ja käski olla hiljempaa.
“Täytyy ostaa tarjoiltavaa ja laittautua nätiksi ja siivota talo ja harjata Luffen turkki ja” siihen loppui kuitenkin se teatteri, yleisön pyytäessä nauraen lopettamaan ja menemään alakertaan ilakoimaan. Tämä halusi vielä hetken nukkua rauhassa. Dochas oli saatu viimein uskoteltua sen suhteen, ettei Anton ollut sellainen kamu, vaan häntä pidettiin tässä talossa arvokkaana vieraana ja tärkeänä uutena ystävänä.
Vasta kun päivän askareet oli hoidettu ja luppoaika tapettu, saapui blondi paikalle ja Majina kävi tätä tunnetun tunkeilevana halaamassa. Kaksikon päästessä talolle ja istumaan, alkoi naisen tentti. Mitä Anton oli viime aikoina oikein hommannut ja mitä ne eroottis huuruiset kuvat oli instagrammissa. 

Kyllä oli pitänyt Maikunkin kaivaa investigator lasinsa piirongin laatikosta ja vähän arvioida kuvien piilotettua tunnelmaa. “Tätä ennen on phaneshkeltu” nainen oli mutissut ja kaksoisnäpäyttänyt. “Joo ohoh ja nätti pusu siinä” ja kaksoisnäpäytys. Ihana että sekin oli päätynyt lopulta liittoutumaan jonkun kanssa, toivottavasti kestäisi. 
Anton selvästi punasteli, kun naisesta tiedusteltiin enemmän – söpöä. Tämä oli bensaa liekkeihin tiedustelupalvelu A. Majinalle. Kaukosuhde oli toki perseestä ja sitä alkoi heti itsekin pohtia, miten olisi käynyt aikanaan, jos Dochas ei olisi halunnut jättää Amerikkaa ja Majinan olisi ollut palattava kotimaahansa. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt ja pari löysi tämän upean paikan suomesta.
“Mutta mites teillä Dochasin kaa?” Anton lopulta käänsi kurssia ja sai Majinan kehon äkisti palelemaan. Tämä yritti olla muuttamatta ilmettä turhan radikaalisti, mutta suupielet ehtivät varmasti keinahtaa sekunniksi alas. 

Halusin pois tästä aiheesta, peittelin oikeita tuntemuksiani sanoen, että molemmilla oli kamala kiire, se oli toki totta. Mutta milloin meillä ei olisi? Toki kisaura – varsinkin kausi oli molemmilla vasta alussa ja olisi tyhmää miettiä karsimisia. Liiallinen yhdessäolon puuttuminen kuitenkin oli yllättänyt ja se tuli vähän pahaan paikkaan, heti vaikean keskustelun jälkeen. Se loi väkisinkin vaikutelman, että nyt oli siitä johtuva riita, eikä siksi tahdottu nähdä.

Aihe soljahti onneksi kilpailuasioihin ja niistähän meillä oli paljon samaistuttavaa puhuttavaa, turvallinen aihe. Tovin kuluttua keskusteluun tuli katkos ja Anton kysyi yllättäen oliko kaikki oikeasti hyvin. Häkellyin hetkeksi, en ollut ajatellut antavani sellaisia, no haikeita viboja. Yritin jotain mussuttaa, mutta viini elimistössäni huusi ‘avaudu sille u sad bitch’.
Ja se oli menoa sitten, suu aukesi ja kerroin – jälkikäteen ajateltuna liikaa, meidän lapsipuheista ja siitä miten olisin ehkä halunnut jo lapsen tai ainakin sopia milloin, jos ei nyt. Dochas vältteli aihetta, kimmastui ja stressaantui silmissä, kun aiheesta yritti käydä suht rentoa keskustelua. 
Ei asia nyt niin vakava ollut, mutta kumminkin. Minut oli kutsuttu Alvarin ja Litzyn poikavauvan kastejuhlaankin, jotka oli nyt kesällä, ihana mennä sinne tentattavaksi – että no Majina, mites teillä?

Anton onneksi oli ihan hyvä puhumaan ja sai minut nauramaan katketakseni, sitten loppujen lopuksi. Antonin selvä ohje “Viettelet sen sänkyyn seksihepeneillä ja lyöt haarat kiinni kesken kaiken” sai housuuni lirahtamaan. Harmikseni vauvan kiristäminen mieheltä oli moraalisesti väärin, joten jouduin pidättäytymään. Sitten kuva häistä leijaili mieleeni, jos ei vauvaa niin kunnolliset häät ainakin! saatana! 
Tiedustelin heti tietysti myös kutsua Sonian ja Antonin häihin ja varasin ekan lapsen kummiutta, tietysti piti olla hyvissä ajoin. Mies viittaili johonkin minun lapsikatraaseeni, joka jo juoksisi ympäri kuukaria siinä vaiheessa, kun tämä saisi Sonian vietyä vihille. Saattoi olla oikeassa. Anton oli kyllä ihana, ja ehkä jopa jo semi rakas.

Share: