Jälleen Tiellä tähtiin

Luokka 3. Helppo A
Anni Vuorela – Hauyni RR, Paladiinit

Viime viikot olimme Vatun kanssa treenailleet lähes yksinomaan koulua, siitä lähtien kun olimme osallistuneet tämänvuotiseen Tie tähtiin kisakoitokseen. Tällä kertaa lajimme oli kouluratsastus, mikä saattoi olla ihan hyvä asia, kun katsoi kisatuloksiamme esteiden parissa. Eivät suorituksemme kouluratsastuksenkaan puolella mitään parhaimmistoa olleet, mutta se oli helpompi antaa anteeksi koska varsinainen painotuksemme oli kuitenkin esteratsastus. Aika paljonhan se kirpaisi ettei päälajissa (tai muissakaan lajeissa) tuntunut menestystä tulevan, mutta piti vain jatkaa yritystä, vaikka mantran hokeminen alkoi kyllästyttää – “ehkä onni kääntyy seuraavassa kilpailussa, pakkohan onnemme on jossain vaiheessa kääntyä?”

Tänään oli taas yksien koulutreenien aika. Tietysti olimme välillä hypänneetkin, eihän Vattu varsinaisesti mikään oikea kouluhevonen ollut, rehellisesti sanottuna välillä tuli tunne oliko se oikea estehevonenkaan. Olimme pari päivää sitten jutelleet Majinan kanssa Vatusta, tosin aika huumori sävytteisesti, mutta yhdyin Majinan näkemykseen siitä että Vatun luonne selitti aika paljon sen kisamenestystä, tai siis tässä tapauksessa sen puutetta. Hyvä kisahevonen, ainakin omasta mielestäni, sai olla temperamenttinen, mutta jos se vaikutti ratsastettavuuteen liian negatiivisesti, se oli tietenkin huono asia. Vatun ratsastettavuus oli ollut jo pitkään “perustasoa” eli ei huonoa mutta ei varsinaisesti hyvääkään. Sitä valmennusta olimme alustavasti suunnitelleet Fransin kanssa, mutta emme vielä olleet saaneet mitään konkreettista aikaiseksi, ehkä vielä tämän Tie tähtiin operaation aikana.

Joukkueessamme oli tänä vuonna Saaga, jonka tunsin jo pitkältä ajalta ja kisaisimme samassa luokassakin, sekä Samuel, jonka kanssa olimme vähän ehtineet tutustua ja uskoin tutustuvamme paremmin näiden kisojen aikana. Täysin uusi tuttavuus joukkueessamme oli Jasu Lakkahalla Valerianasta, joka onneksi hänkin vaikutti varsin tutustumisen arvoiselta tuttavuudelta. Ehkä häneltäkin voisi saada jotain vinkkejä kouluratsastukseen? Hän kävi viime viikolla vierailulla Ansamaassa mutta silloin emme vielä ehtineet varsinaisesti tutustua, mutta eiköhän niitä tilaisuuksia tulisi vielä niin kisapaikalla kuin osakilpailujen välissäkin. Yleensä olin aika hyvä tunnistamaan epämiellyttävät persoonallisuudet jo heti alkumetreillä eikä Jasu vaikuttanut ollenkaan tämän kaltaiselta henkilöltä. Silti minua jännitti, miten hän suhtautui meihin, olimmehan tavallaan kilpakumppaneita vaikka olimmekin samassa joukkueessa. En todellakaan halunnut olla se joukkueen “heikoin lenkki” , joka vetäisi koko joukkueen sijoitusta alaspäin rankingissa. Tuskin kukaan halusi, toivoin että se vetäisi joukkuettamme positiivisella tavalla parempiin suorituksiin, kuitenkaan paineistamatta ketään liikaa.

Vaikka kokonaisuutena minun ja Vatun kisatulokset eivät olleet kovin imartelevia, mieltä lämmitti edes hieman se että olimme viime vuonna sijoittuneet sentään kerran kolmansiksi yhdessä osakilpailussa. Tänä vuonna meillä olisi kuitenkin eri laji, joten kovinkaan paljon ei voinut ennustaa miten meillä tulisi käymään. Se nähtäisiin sunnuntaina, tai ainakin osviittaa siitä, kun olisi ensimmäisen osakilpailun aika. Sitä ennen oli vielä vedettävä viimeiset treenit ja yrittää saada mieli siihen tilaan, ettei antaisi edellisten kisatulosten liikaa vaikuttaa tuleviin suorituksiin.

412 sanaa

Share: