Hallava

Valonpisaroita ja pirstaleisia loimia

On March 18, 2023

Keväinen auringonvalo kimalteli jo koivujen oksilta tipahtelevissa vesipisaroissa. Katselin olohuoneessa aamukahvin äärellä ulos ikkunasta istuskellen pehmeällä beigellä nojatuolilla.

“Huomenta” hymyili tutut kasvot käytävästä jonka rimakatto ulottui korkealle neljään metriin. Unelmien talomme oli valmis, koko juttu tuntui edelleen ihan käsittämättömältä. Vuosien projekti, vihdoin oma koti täysin valmiina. Pitkäkestoinen ja uuvuttava rakennusaika oli vienyt meidät välillä aivan pohjalle, mutta jotenkin olimme selvinneet aina eteenpäin ja kärsivällisyys oli kannattanut. Jos parisuhteen rajoja haluaa lähteä kokeilemaan, kannattaa rakentaa oma talo!

“Oisko tänään tallipäivä” mietiskelin pyöritellen villasukat jalassa edessäni makaavaa koiraa.

“Niin mä vähän olin ajatellut” Hannes vastasi laitellen aamupalaa keittiön saarekkeen päällä. Aamuistamme, sekä kaikesta arjestamme, oli muodostunut selkeä rutiininomainen tapahtumaketju, missä jokainen teki omat asiansa. Tulisimmehan pian hyppäämään perhe-elämään aivan urakalla pienokaisen saapuessa.

“Ja sä et muuten sitten ratsasta” Hannes puhutteli tiukalla äänellä, sillä viime viikon jääräpäisyyteni oli järkyttänyt mieheni lisäksi jo muutakin talliväkeä.Olin käynyt vain käppäilemässä kentällä tamman vapaapäivänä.

“En, en. Lupaan. Mut sä sit hyppäät tänään Monalla” heitin idean Hannekselle.

“No vaikka sitten hyppään mutta sä et mene” miehen ääni tiukkeni entisestään.

“Tarviiks muuta” heitin laukkuni takapenkille ja punainen amstaffi hyppäsi perään.

“Eipä oikeestaan” Hannes hyppäsi rattiin ja starttasimme kohti Hallavaa. Uskomatonta kuinka monia vuosia olinkin jo ehtinyt viettää kyseisessä porukassa! Hallava loi tarinaa, jokainen tuleva ja menevä henkilö on muovannut paikkaa uuteen suuntaan. Nuoruuden ystävät, sekä vanhemmat tutut “aikuiset”, kaikki kasvaneet omiin suuntiinsa, mutta aina yhdistävänä tekijänä rakkaus hevosiin ja kauniiseen maalaisidylliin Pronssijoen kupeessa.

Talliin astellessa aina sama vanha tuoksu, vuosien saatossa välillä vaihtuneet turvat ja varustehuoneen oma tunnelmansa. Tässä kaikessa oli sitä jotain miksi emme olleet hevosiamme muualle muuttaneet, vaikka viereisestä ratsastuskeskuksesta löytyykin varmasti lämmitettyjen maneesien lisäksi kävelytyskoneet ja infrapunalamput vierailevien kansainvälisten valmentajien lisäksi.

“Katon ton Monan kaapin tänään kuntoon” vilkuilin sivusilmällä hieman levähtäneen näköisen varustekasan suuntaan ja etsiskellen toisia jalkkareita Hannekselle.

“Tuuppa kattoo mitä tammas on taas saanu aikaan” Hannes naurahteli ponille joka seisoi karsinassa silmät suurina ja loimi pilkkeenä.

“Toi ei todellakaan oo Monan jälkiä. Tai. Ööm taitaa olla” purskahdin nauruun, vaikka juuri hankittu uusi sisäloimi pirstaleina otti syvältä sielusta ja lompakosta. Taas kerran.

“Eihän siinä mennykkään ku pari viikkoa” mies tokaisi.

“Melkein uus ennätys! Seuraava on taas sun vuoros” vinkkasin Hannekselle uuden loimen ostamisesta.

“Moikka” Hymyilin iloisesti nuorille tytöille jotka vaeltelivat ympäri tallia ihastellen Hallavan omien hevosten lisäksi yksäreitä. Olin ollut aina ihminen joka sai muut kiertämään itsensä kaukaa, mutta jokin oli nyt muuttunut. Nuoret tallitytötkin olivat ennen ainoastaan ärsyttäneet läsnäolollaan, mutta nykyään heidän kaikkien näkeminen toi ainoastaan leveän hymyn huulille.

Yllätyksiä osa 2

By Ciara

On January 30, 2023

In Ciara ja Mona

30.1.2023, yhteistarina: Minni & Ciara

// Alkuun suuret pahoittelut tarinasarjan toisen osan julkaisemisesta vasta vuoden ensimmäisen jälkeen, ehkä tästä pitäis aktivoitua kirjoittamaan!!

Me otettiin Ciaran kanssa päivä rennosti ja edettiin hitaan, rauhallisen kaavan mukaan. Tokihan päivään mahtui myös hieman kuplivaa, sillä pitihän meidän juhlistaa meidän kihlausta myös jotenkin. Ciara postasi myös uutiset sosiaaliseen mediaan ja me saatiinkin vastata useampaan onnitteluun.

Aamu oli ollut yllätys jota en ollut osannut aivan odottaa. Olihan meillä tietysti nykyään jopa omakotitalo, mutta olimme olleet niin omassa kuplassamme ettei ajatus suhteen eteenpäin viemisestä ehtinyt käydä mielessä. Juhlimme pitkin päivää kihlautumista, sekä tietysti Hanneksen syntymäpäiviä – varmasti parhaita sellaisia. Nautimme kaupungin parhaan ravintolan koko menun ja vietimme pitkää päivää rannalla. En ollut vielä suunnitellut mihin väliin uskaltaisin heittää omat uutiseni, edes sadepisarat eivät olleet kyenneet lannistamaan päivän tunnelmaa.

”Mentäiskö päivälliselle minne?” Kyselin Hannekselta mietiskellen kaupungin ravintolatarjontaa kävellessämme rantakatua pitkin hotellillemme päin.

”Mä ajattelin et sen voisi tilata tälleen juhlan kunniaksi huoneeseen?” Hannes totesi, ilmeisesti tällä lomalla kukkaro pysyi auki.

”Ei helvetti” Kaatosade keskeytti matkan ja rauhalliset kävelyaskeleet vaihtuivat juoksuun. Matkaa oli jäljellä vielä montaa sataa metriä mutta silti ajatus mennä sateensuojaan viereisiin ravintoloihin ja kauppoihin tuntui turhalta. Vapaana rantakatua pitkin juokseminen veden virratessa tulvana tiellä tuntui vapauttavalta ja upealta.

”No niin, ois vissiin suihkun paikka?” Tokaisin lopulta leveä hymy kasvoilla päästessämme hotellin katoksen alle.

“Huonepalvelusta tilaaminen ei oo yhtään sen huonompi idea ja oikeastaan se kuulostaa enemmän kuin hyvältä” virnistin Ciaralle kävellessämme kohti hotelliamme. Yllättäen taivas aukesi ja alkoi satamaan ihan kaatamalla. Varvastossuilla juokseminen ei ollut kovinkaan helppoa ja musta tuntui että mä olisin juoksemassa hiekalla sen sijaan että mä juoksisin asfaltilla. Lopulta me päästiin hotellin katoksen alle, vettävaluvina sekä läpimärkinä. Ciaran vihjaus suihkusta sai virneen nousemaan mun kasvoilleni sillä kyllä mä mietin että mitä sillä oli mielessä. Pujotin sormeni Ciaran sormien lomaan ja lähdin ohjaamaan punapäätä kohti huonettamme.

–

Sadepilvet olivat väistyneet taivaalta ja ilta-aurinko valaisi vielä viimeisin sätein illallispöytäämme läheisen ravintolan terassilla. Tykkäsimme välillä repäistä oikein kunnolla ja valita ruokapaikaksemme jonkin paikallisen pienen ja suloisen kuppilan. Tällä kertaa meri lainehti aivan jalkojemme juuressa sillä kaunis valkoinen kiviterassi ulottui aivan sinisenä kimmeltävään vesirajaan.

Punaisia, keltaisia, valkoisia ja sinisiä, katselin kauniita kukkaistutuksia vaalealla seinustalla ja pyörittelin vesilasiani. Laventelinvioletin mekkoni helma lepatti lämpimässä tuulessa ja yritin hakea sanoja seuraavaan paljastukseeni. Tiesin, että tämä oli ollut toiveissa meillä molemmilla jo pitkään, mutta en ollut varma oliko ajoitus sopiva. Tai olihan meillä talokin jo viimeistelyjä vaille valmiina ja muutenkin elämä oikein mallillaan. Mutta entä jos Hannes ei olisikaan valmis?

”Oon viettänyt tänään elämäni ikimuistoisimman päivän” Hymyilin vaikka katseeni takaa erottuikin varmasti epävarmuus ja salaisuus.

”Rakastan sua” Hannes tokaisi saaden palan hyppäämään kurkkuun. Mitä jos kaataisin koko upean lomamme — pahimmassa tapauksessa suhteemme — seuraavaan keskusteluun jonka tulisimme käymään ihan tuotapikaa? Yhtäkkiä upea idea ihanasta yllätyksestä ei tuntunutkaan enään niin luontevalta paljastukselta.

”Me ollaan pian perhe” tavoittelin katsekontaktia mieheen ajatukseni pyöriessä nyt vain tyhjässä.

Esikoulun ensiaskeleet

By Minni

On January 24, 2023

In Hannes ja Kata

Päivätyöni ohella mä olin tehnyt hieman hevosalan töitä. Koska kahdentoista tunnin vuorot eivät tarjonneet hirveästi vapaa-aikaa ainakaan silloin kun tein aamuvuoroa, en ollut ottanut kuin yhden pidempi aikaisen asiakkaan sekä aina sopiviin väleihin olin ottanut yksittäisen ratsutettavan tai pidettävän valmennuksen. Montaakaan kymppiä nuo eivät kerralla kerryttäneet kassaan, mutta toisaalta jokainen euro, jonka onnistuin toiminimeni tilille kerryttämään ei ollut pahaksi. Monet ratsutettavista tai valmennettavista ratsukoista oli minulle jo entuudestaan tuttuja sekä sellaisia, jotka olivat kysyneet mahdollisuutta valmennukselle aina, tasaisin väliajoin.

Nuorten hevosten kanssa työskenteleminen varsinkin tuntui tässä vaiheessa olevan hyvinkin mielenkiintoista, sillä kohta tulisi eteen se aika, kun saisin laittaa Katan satulaan. Tokihan tamman kanssa oltiin jo alettu tekemään töitä kohti ratsutusta, mutta vielä ei kuitenkaan ollut aika laittaa painoa tamman selkään, saati nousta kunnolla satulaan. Katan kanssa työskenteleminen ei kyllä ajoittain mitään helpointa ollut, sillä tammasta löytyi Luonnetta. Välillä tuntui, jotta tamman kanssa ei voinut tehdä mitään ilman että siitä aiheutui kauhea taistelu. Mitä paremmin tamman antamia merkkejä onnistuin lukemaan, sitä paremmin hommat alkoivat tamman kanssa menemään.

Tokikaan treenihetket eivät ole olleet pitkiä ja välillä ne olivat suunniteltua lyhyempiä sillä, yritin lopettaa treenit sellaiseen hetkeen, kun kaikki meni hyvin ja tamma olisi mahdollisimman rauhallinen. Mielenkiinnolla odotinkin sitä hetkeä, että tamma kääntyisi nelivuotiaaksi ja saisin alkaa ratsuttamaan tammaa ihan kunnolla. Sen perusteella mitä olin Katasta tähän asti oppinut, se projekti voisi tuottaa muutamia murtuneita luita sekä jumisia lihaksia.

Kuitenkin siihen asti nautin niistä nuorista joiden kanssa sain tehdä hommia ja joiden kanssa se sujuikin kivuttomasti. Tokihan edistyksen tahti ei aina päätä huimannut, mutta yleensä muutaman kerran jälkeen saattoi jo nähdä miten näppäriä ratsuja nuorista oli tulemassa. Mielenkiinnolla odotinkin aina että näkisin ratsutettavani kisaradoilla ja pääsisin seuraamaan millaisia tuloksia nuo tekisivät ratsastajiensa kanssa.

Hellyydenkipeä formula puomijumpalla

By Kielo

On September 23, 2022

In Kielo ja Rölli

23. syyskuuta

Tänään bussin ikkunasta vilisee syksyinen näkymä. Paljon kirkkaan keltaisia lehtiä, mutta myös oransseja, punaisia ja jopa ruskehtavia. Ulkona ei sada, on mukavan viileä ja syksyinen sää. Mukava päivä tallitouhuille!

Olin kesän aikana käynyt miltei joka päivä tallilla. Muutama viikko oli oltu mökillä ja toiset muutama ulkomaan matkalla, muuten talli oli ollut toinen kotini. Olimme rallitelleet Röllin kanssa maastossa, vääntäneet koulua hiessä, touhunneet kaikkea maastakäsin, hypänneet esteitä, mutta olimme myös ottaneet rennosti ja vain nauttineemme toistemme seurasta. Kesä oli ollut mahtava! Koulun alettua en pystynyt käymään yhtä usein tallilla. Tänään oli kuitenkin aikaa ratsastukselle, ja aioin nauttia yhteisestä ajasta Röllin kanssa täysin rinnoin!

Bussi könähtää pysähdyksiin ja minä hyppään ulos siitä. Kipitän talliin ja vien tavarani kaappiini. Kun olen avaamassa kaappini ovea, sieltä rojahtaa syliini ratsastuskenkäni, jotka ovat ilmeisesti olleet huonosti pystyssä. Tuhahdan ja työnnän ne parempaan asentoon.

Haen Röllin tarhasta talliin ja se kävelee innostuneena vieressäni. Sillä oli ollut muutama vapaapäivä. Tallissa harjaan ruunan rauhallisesti ja se vaikuttaa nauttivan hoidosta. Laitan sille vielä varusteet ja lähden kävelemään kentälle.

Rölli kävelee nätisti perässäni, kun minä raahaan puomeja ympäri kenttää, olen päättänyt tehdä hieman puomijumppaa. Laitan neljä puomia pääty-ympyrälle ja kahden viereen laitan kavalettipalan. Jos sujuisi hyvin, voisin nostaa muutaman puomin hieman korkeammaksi. Rölli katselee touhujani uteliaan näköisenä. Rapsutan sitä leuan alta, koska olin huomannut ruunan pitävän siitä. Rölli venyttää ylähuulensa hampaiden yli, ja minä naurahdan.

Puomien siirtelyn jälkeen nousen Röllin selkään ja alan kävellä alkukäyntejä. Teen paljon voltteja ja Rölli kävelee reippaasti eteen. Se vaikuttaa mukavan innokkaalta.

Aloitan ravaamisen hetken kävelyn ja suunnan vaihdon jälkeen. Rölli ravaa letkeästi eteen alas ja taipuu volteilla. Pyörimme volteilla vielä hetken, jonka jälkeen alan ravaamaan puomien yli. Puomeissa on hieman pitkät välit, mutta Röllin venyttäessä askeliaan kunnolla ne ovat aika hyvät. Ravaan puomeja toiseenkin suuntaan ja Rölli menee mukavasti.

Päätän ottaa laukkaa ja ensimmäisessä nostossa Rölli lähtee aika lujaa ja vetää pienet pukit. Annan Röllin mennä hieman reippaammin hetken ja päästellä höyryjä. Seuraavassa nostossa Rölli on hieman rauhallisempi ja kehun sitä ääneen: “Hienosti!” Kolmannen noston jälkeen ohjaan Röllin puomeille ja ruuna kiihdyttää vauhtiaan taas reippaasti. “Rauhassa!” huudahdan yllättyneenä. Pääsemme puomien yli hengissä, mutta aika vauhdikkaasti. Tulen puomit vielä uudestaan ja Rölli kulkee hieman rauhallisemmin.

Tulen toiseenkin suuntaan puomeja, ja Rölli kulkee hyvin. Päätän, etten nosta puomeja yhtään korkeammiksi. Rölli oli ollut niin vauhdikas, että en tiedä mitä kavaleteista olisi tullut. Päätän sen sijaan lähteä Röllin kanssa maastoon laukkaamaan muutaman pätkän.

Astelemme metsäpolulle, jossa on mahtava laukkapätkä metsän keskellä. En uskalla yksin sänkkärille lähteä laukkaamaan, ainakaan siinä vauhtimäärässä mitä Röllin sisällä oli.

Ravaamme metsäpolkua ja käännymme pitkälle laukkapätkälle. Rölli alkaa steppaamaan allani, sillä se selvästi tietää, että kohta laukataan ja lujaa!

Pidän Röllin vielä hetken ravissa, mutta lopulta annan sille ohjaa ja hieman pohjetta. Tunnen miten hevosen lihakset alkavat työskennellä allani. Sen kaviot osuvat hiekkapolkuun ja tuulti tuivertaa minun korvissani. Kiidämme eteenpäin puiden muodostamassa tunnelissa. Kuulen ainoastaan Röllin puuskutuksen ja tuulen äänen korvissani. Hymy nousee väkisin naamalleni, tämä oli aivan mahtavaa!

Laukkaamme aika pitkän pätkän, mutta otan Röllin raville, ennen kuin se ehtii väsähtää liikaa. Ravaamme vielä hieman hiekkapolkua, jotta ruuna saa palautua laukkapätkästä.

Kännymme pienemmälle metsäpolulle, joka vie tallille. Kävelemme loppumatkan ja annan Röllille reippaasti ohjaa, jotta se saa venytettyä kaulaansa.

Saavumme tallille molemmat hieman hikisinä, mutta onnellisina. Ratsastan kentälle, kehun Rölliä ja hyppään alas selästä. Löysään satulavyötä ja talutan Röllin talliin, jossa otan siltä varusteet pois.

Silittelen Rölliä vielä hetken. Se näyttää turvalla paikan josta rapsuttaa ja minä rapsutan niin kauan, että ruuna osoittaa toista paikkaa. Tästä oli muodostunut kesän aikana tapa, jolla nautimme toistemme seurasta. Välillä Rölli yritti rapsuttaa minuakin, mutta usein sen rapsutukset olivat hieman liian voimakkaita. Pari kertaa pästäni oli lähtenyt huomattavan suuri määrä hiuksia…

Lopulta joudun toteamaan, että minun pitää lähteä kotiin. Kello alkaa olla niin paljon, että tiedän vanhempien valittavan kotona siitä miten myöhässä olisin. Silittelen Rölliä vielä viimeisen kerran ja sitten lähden hakemaan tavaroitani kaapista.

Huiskutan heipat muille hoitajille, jotka olivat olleet ratsastamassa hoitohevosiaan ja lähden bussipysäkille iloisin mielin!

Ystävänpäivän koulukisat

February 14, 2022 @ 6:00 pm – 8:00 pm

Sonja Tähdistö ja Nelly Eklund ratsuineen

Tervetuloa Hallavan maneesissa järjestettäviin harjoituskoulukilpailuihin maanantai-iltana 14. helmikuuta 2022. Tuomarina toimii Aleksi ja verryttely tapahtuu valaistulla ulkokentällä. Kilpailuiden teema on ystävänpäivä ja tämän takia ne ovat parikilpailut! Parit arvotaan ilmoittautumisen päätyttyä launtaina 12.2. ja sen jälkeen parilla onkin hyvä mahdollisuus tutustua toisiinsa paremmin ja muun muassa päättää itselleen oma tiimiväri, jonka pitää näkyä kisapäivän pukeutumisessa jotenkin.

Palkinnot. Voittajaparille vaaleanpuninen ja muille osallistujille sininen ruusuke.

Kilpailussa kaikki kisaavat samassa luokassa, mutta radan saa valita ratsukon oman taitotason mukaan. Rata arvostellaan tavalliseen tapaan, mutta tiimin prosentit lasketaan lopuksi yhteen ja korkeimmat prosentit saanut pari voittaa!

Ilmoittaudu lauantaihin 12.2. klo 10 mennessä täyttämällä sivupalkista löytyvä lomake (jos olet Hallavan etusivulla, klikkaa ensin tapahtuman otsikkoa). Tämän jälkeen järjestäjä arpoo parit ja tekee uuden lomakkeen, jossa tällä kertaa kaikkien osallistujien vastaukset ovat monivalintamuodossa. Osallistujien tulee täyttää uusi lomake ja veikata mitkä vastauksista ovat oman parin itsestään kirjoittamia. Aikaa osallistumiselle (monivalintakysymyksiin vastaamisellee) on maanantaihin klo 18 asti, jonka jälkeen tulokset julkaistaan. Onnea kilpailuun!

Osallistujat / lähtölista

Mark Blacklake – K. O. Schönheit Von Mir, Helppo C
Oliver Center – Chicago LH, Helppo C
Sofie Allen – Tuulenpuuska, Helppo C
Aura Koskela – Jyrinä, Helppo B
Nelly Eklund – The Number Uno, Helppo B
Sasha Falcen – Ferrari, Helppo B
Kielo Haake – Rantamäen Mörökölli, Helppo B
Nio Luosujärvi – Virmalised, Helppo B
Mikkel van Leeuwen – Lewellyn, Helppo B
Ciara Washington – Priton Mirona, Helppo A
Minea Pajari – Aura M!, Helppo A
Anni Heljala – Revontulen leimaus, Helppo A
Sonja Tähdistö – Mortalis x, Vaativa B
Helga Åqvist – Rosegarden’s Jupiter, Vaativa B
Lena Hjorth – Moorlands Guinevere, Vaativa B
Lilian Saloluoma – MGE Nuage, Vaativa B
Marshall Kozlov – P.T. Barnum, Vaativa B
Hannes Stevandér – Priton Mirona, Vaativa B

Osallistujien vastaukset

https://docs.google.com/document/d/18HG_RzOqKzr5V-C4n45npvz1FWZM2IiXl-Iuj-MuXOA/edit?usp=sharing

Pistetaulukko

1 oikein = 55,357 %	6 oikein = 64,286 %	11 oikein = 70,714 %
2 oikein = 56,429 %	7 oikein = 65,357 %	12 oikein = 71,429 %
3 oikein = 59,643 %	8 oikein = 66,429 %	13 oikein = 72,500 %
4 oikein = 60,000 %	9 oikein = 66,786 %	14 oikein = 73,929 %
5 oikein = 63,571 %	10 oikein = 67,857 %	15 oikein = 77,500 %