Vakiotunti vk3

January 17 @ 5:00 pm 6:00 pm

Tervetuloa viikottaiselle vakiotunnille, jolle kuka tahansa voi osallistua. Ilmoittaudu koko vakiotuntisarjaan tai yksittäiselle tunnille kommentoimalla alle. Voit ilmoittautumisen yhteydessä toivoa ratsua. Järjestäjä julkaisee edellisenä päivänä tunnin kuvauksen tähän tapahtuman yhteyteen. Kuvauksen pohjalta osallistujat voivat joko kirjoittaa tarinan tai piirtää kuvan. Lisää julkaisu omaan päiväkirjaasi (oma kategoriasi) ja lisää siihen avainsana vakiotunti.

Koulutunti (ilman satulaa)
Opettaja: Aleksi

Kielo – Rölli
Sofie – Puhuri
Vera – Sasha
Ciara – Mona

Pohjatarina

Aleksi oli tänään suositellut ilman satulaa ratsastamista, sillä maneesin lämpömittari oli vajonnut taas reippaasti pakkasen puolelle. Moni ratsukoista olikin varustautunut paksuun vilttiin, topparatsastushousuihin ja Kuomiin tai muihin mahdollisimman lämpimiin jalkineisiin ratsastussaappaiden ja jodhpureiden sijaan. Hengitys höyrysi ilmassa ratsastajien rupatellessa keskenään alkukäyntien lomassa.

“Voitaisiin tehdä tänään paljon erityisesti ratsastajalta tarkkuutta vaativia tehtäviä, joissa on varmasti hyötyä siitä, ettei ole satulaa välissä. Aletaan keräillä ohjia käteen ja tehdään niin, että tuonne pihan puoleiselle pitkälle sivulle ratsastetaan käynnissä pohkeenväistösiksakkia. Tehkää alkuun aika loivaaa väistöä, ja sitten kun hevoset alkaa vertyä, niin väistöä voi jyrkentää. Ei tarvitse väistää pituushalkaisijalle asti, vaan pari hyvää ristiaskelta riittää suuntaansa. Lyhyillä sivuilla ja metsän puoleisella pitkällä sivulla voi ottaa sitten ravia. Jos olo tuntuu huteralta ilman satulaa niin aluksi voi ottaa vaikka vaan ihan lyhyitä pätkiä suoralla uralla.”

Rölli oli alkuun käynnissä hieman tahmea, ja vauhti meinasi hiipua heti alkuunsa, kun Kielo pyysi suomenhevosta väistämään sivulle. “Voit ottaa alkuun viiiiieeelä reippaasti loivempaa väistöä, jotta käynnin tahti pysyy yllä. Hyvä, sitten asetuksen vaihto toiseen suuntaan ja katse takaisin uralle. Just noin. Voit ottaa vaikka pari askelta suoraan, ennen kuin pyydät uudestaan sivulle.

Samaa tehtävää tehtiin myös pari kierrosta toiseen suuntaan. Mona toimi melkeinpä pelkästä ajatuksesta ja Ciara sai esitettyä melko jyrkkääkin siksakkia pitkän sivun päästä päähän. Röllikin oli selvästi innostunut päästyään vähän ravailemaan ja tahti alkoi löytyä käyntiväistössäkin.

“Siirrytään sitten tekemään pohkeenväistöä ravissa, mutta tällä kertaa pituushalkaisijalta. Käännytään tuolta C päädystä, ratsastetaan muutama metri suoraan ja väistetään sitten vasemmalle kohti uraa. Tuolla pitkällä sivulla pyydetään vähän reippaampaa ravia ja kevennetään. Joo tiedän, että teillä ei ole satuloita, mutta se on hyvää treeniä ja saatte tekin veren vähän kiertämään.”

Puhuri ei meinannut malttaa odottaa Sofien apuja raviväistössä, vaan lähti valumaan melko banaanina kohti uraa. “Muista Sofie ulkoapujen tuki. Pidä ulkopohje lähellä ja ota puolipidätteitä ulko-ohjalla. Hevosen tulisi olla suorana pohkeenväistössä ja ainoastaan asettua poispäin liikkeestä. Parempi.” 

Seuraavalla kierroksella Aleksi neuvoi Sofieta tulemaan pituushalkaisijalla vielä muutaman askeleen pidempään suoraan, jotta Puhuri ei lähde ennakoimaan väistöä. “No nyt Puhuri on rehellisesti suora. Valmistele puolipidätteellä ja aseta sisäohjalla, sitten voit vähän johtaa ulko-ohjalla sivulle ja siirtää omaa painoa sisäistuinluulle. Huomasitko? Hyvä väistöaskel.”

Väistöjä tehtiin vielä ravissakin toiseen suuntaan ja sitten oli laukkatehtävän aika. “Nyt voi mennä ihan vaan uraa pitkin koko ajan, paitsi jos edellä menevän takapuoli alkaa lähestyä liikaa, niin väliin voi toki tehdä voltin. Mennään muuten ravissa, mutta nostetaan kummankin pitkän sivun alussa laukka. Tällä pihan puoleisella sivulla nostetaan myötälaukka ja tuolla metsän puoleisella sivulla vastalaukka. Laukataan ihan vaan suoraan ja otetaan raviin ennen kulmaa. Tämä vaatii nyt erityistä tarkkuutta teiltä ratsastajilta.”

“Vera, nyt nousi myötälaukka, vaikka piti olla vastalaukka. Ota takaisin raviin. Koita tunnustella oikeaa ajoitusta laukka-avuille. Laukka nousee helpoiten silloin, kun laukan puoleinen takajalka on ilmassa. Eli nyt kun nostetaan vastalaukkaa, niin kyseessä on ulkotakajalka. Näet Sashan sisäetujalasta, milloin myös ulko-takajalka on ilmassa. Eli silloin kun sisäetujalka liikkuu takaa eteenpäi, on sekä sisäetujalka ja ulko-takajalka ilmassa ja silloin tulee antaa laukka-avut.”

Vastalaukka nousi toisella yrittämällä hyvin ja Vera otti raviin ennen kulmaa. Lyhyen sivun jälkeen ratsukko suoritti kulman mallikkaasti ja sitten oli aika nostaa taas myötälaukka. “Kokeile nyt samaa, mutta nostamalla myötälaukka. Eli asetus sisään päin, puolipidäte, laukkapohje NYT ja myötää samalla sisäohjasta. Hyvä!”

Kun kaikki olivat saaneet muutaman onnistuneen suorituksen kummassakin laukassa, oli aika ottaa loppukäynnit.

Estevalmennus vk4

January 14 @ 5:00 pm 7:00 pm

Kuun viimeisenä lauantaina päästään valmentautumaan esteratsastuksen parissa kun Hannes Stevandér valmentaa ratsukoita puomitunnin merkeissä.

Tunnin aikana työskennellään niin ympyröillä kuin myös neliöllä. Tunnin tehtävät aloitetaan neliöllä siten että ratsut käännetään lyhyen sivun keskeltä puomeille, pitäen huolen että ratsu kulkee koko tehtävän ajan suorana sekä askellus tahdikkaana. Tehtävä suoritetaan käynnissä ja ravissa.

Tehtävän sujuessa molemmissa kierroksissa, mukaan otetaan pääty-ymyprät jotka suoritetaan laukassa. Ratsun laukan tulee olla koko ajan aktiivista, mutta säädeltävissä. Tehtävä suoritetaan molempiin suuntiin. Lopuksi tehtävät yhdistetään, alun ollessa neliöllä.

Valmennusryhmään otetaan neljä ratsukkoa ja jos kiinostuneita on enemmän, voidaan järjestää toinen ryhmä, tai pienryhmä ratsukoiden määrästä riippuen. Jos piirrät/tarinoit tunnista käytä avainsanaa hanneksenestevalkka.

Laukkapyrähdyksiä

Olin innoissani, mutta samalla jännittynyt kun hypähdin pois bussin kyydistä. Tänään olisi minun ja Puhurin ensimmäinen tunti Hallavassa, ja vieläpä koulutunti. Puhuri oli ikäisekseen jo todella taitava, mutta ei vielä muiden hevosten tasolla. Siispä jännitys kouraisi vatsaani kun astelin tallin pihan poikki, entä jos olisin ihan huono? Jos en osaisi ratsastaa jotain tehtävää, miltäköhän näyttäisin muiden silmissä? Yritin pudistella ajatukset pois ja ajatella että tunnille mennään oppimaan. Huonot ajatukset ja itseni kurittaminen tuntuivat kuitenkin jäävän johonkin akuuttien ja kiireettömien ajatusten väliin.

Reippailin nopeasti suorinta tietä pihatolle, ja melkein kiljahdin ilosta nähdessäni kuurapartaisen Puhurin kävelemässä porttia kohti. Kaikki ahdistus tulevasta tunnista tuntui katoavan, kun näin pörröisen ponini. Sujautin riimun ruunan päähän hymy kaiverrettuna kasvoilleni. Halasin vielä tiukasti Puhurin kaulaa, ennen kuin puikahdimme portista ulos.

Pyöräytin Puhurin tutulle pesukarsinalle seisomaan, ja lähdin ripeästi hakemaan sen varusteita valmiiksi. Palasin nopeasti satulahuoneesta käytävälle mustan koulusatulan, meksareiden ja harjakassin kanssa. Lasken satulan ja suitset satulatelineelle, ja harjakassin pudotan lepsusti maahan. Nappaan pölyharjan kouraani ja lähden vetämään Puhuria sillä läpi

Kun kuurainen ruuna ei ollut enää niin pörröisen näköinen, sujautin sille suojat jalkaan ja heitin satulan selkään. Katsahdin kelloa ja tajusin olevani jo pian myöhässä, ellen pistä töppöstä toisen eteen. Kiiruhdin tallitupaan ja vaihdoin ratsastussaappaani sekä kypärän päähäni, ja nappasin topparatsastushanskat mukaani. Kiiruhdin jälleen takaisin Puhurin luo ja nappasin suitset käsiini. Lämmittelin kuolaimia hetken käsissäni, ja sujautin suitset nopeasti Puhurin päähän.

Keräsin ohjia hiukan, niin, että sain puolituntuman. Aleksi ohjeisti lähtemään raviin, joten niin tein. Puhuri lähti reippaasti kulkemaan ilmavaa ravia uraa pitkin. Koitin keventää mahdollisimman rauhallisesti ja pysyä itse suorana. Kääntelin Puhuria ympyröille ja tein pieniä tempon lisäyksiä uralla. Pian suunta vaihtui, ja keräilimme nopeasti ohjia paremmin. Taivuttelin Puhuria, ja sain tehdä paljon puolipidätteitä. Tein muutamat hätäiset käyntisiirtymät, kunnes sain viimein höllätä vähän ohjaa välikäyntien ajaksi. Aleksi keräsi viltit pois hevosilta, ennen ensimmäistä tehtävää.

Kun viimein aloitimme suorittamaan ensimmäistä tehtäväämme harjoitusravissa, Puhuri alkoi innostua. Ruuna viskoi päätään odotellessaan vuoroaan, ja kun viimein pääsi liikkelle, oli todellakin menossa. ’Puhuri menee nyt aika kovaa, koita rauhoittaa sitä vähän. Tee pidätteitä ja istu syvälle,’ Aleksi ohjasi maneesin reunalta. Ensimmäinen voltti levähti täysin holtittoman ravin takia, eikä jonkin sortin keskiravikaan ollut mikään Puhurin hienoin pätkä. Vedin syvään henkeä ja istuin tiiviisti Puhurin ympärille. Kun Puhuri viimein otti pidätteet läpi ennen toista volttia, se suostui hidastamaan ja jopa myötäämään. Käyntisiirtymä olikin jo paljon helpompi, ja sain ratsastettua täsmälliset siirtymät joista sainkin kehuja.

Muutamien toistojen jälkeen tehtävä alkoi sujua molempiin suuntiin ilman suurempia ongelmia. Kun laukkaosuuden vuoro koitti, aloin itsekin jännittyä. Puhuri oli todella vireä tänään, ja laukka ei varmastikaan helpottaisi asiaa. Kun saimme luvan nostaa, Puhuri nostikin kepeästi aktiivisesta käynnistä ja ylitti kaikki odotukseni. Se taivutti kaulaansa hieman ja puuskutti hiljaa. Ruuna pomputti laukkaa hienosti pääty-ympyrän verran, kunnes kulmassa säpsähti jotain ja kiihdytti pää pystyssä lävistäjälle. Kuulin ehkä puolet Aleksin neuvoista kun sydän tykytti korvissani, kun Puhuri ei pysähtynyt. Se laukkasi villisti kohti toista kulmaa jossa teki nopean käännöksen ja äkkipysähdyksen. Tässä kohtaa roikuin itse kaulalla, yrittäen nostaa itseäni ylös. Kun pääsin viimein kapuamaan takaisin satulaan, sain tasattua hengitykseni ja kerättyä ohjat takaisin käteeni, pystyin taas keskittymään. Itku kaiversi kurkkuani ilkeästi. Luulivatko kaikki nyt että olin aivan surkea?

Aleksi neuvoi minua yrittämään vielä kerran, ja että koittaisin pysyä rentona. Vedin syvään henkeä lähestyessäni jälleen L-kirjainta. Annoin Puhurille pienet avut ja se nosti laukan hienosti. Pääty-ympyrä onnistui jälleen hyvin, ja jatkoimme kohti kulmaa. Keräilin jännittyneenä ohjia, ja pyrin hengittämään tasaisesti. Puhuri mulkaisi kulmaa ja yritti kiihdyttää. Tein vahvoja pidätteitä, ja Puhuri pian käänsikin katseensa kohti lävistäjää. Hymähdin itsekseni kun pääsimme lävistäjälle, elossa ja onnistuneina. Kokosin Puhurin laukkaa niukasti, ja tein hallitun siirtymän raviin. Päästin ulos henkäyksen, jota en tiennyt edes pidätteleväni. Taputin Puhurin kaulaa hymyillen. Aleksi kehui laukan tempoa ja siistiä siirtymää. Hymyni vain kasvoi.

Tehtävä onnistui mallikkaasti myös toiseen suuntaan. Kun laukat oli laukattu, taputin Puhurin kosteaa kaulaa ja annoin ruunalle pitkät ohjat. Se kiskaisi kernaasti ohjat kokonaan käsistäni ja käveli rennosti kaulaansa venyttäen. Aleksi tuli luoksemme ja nakkasi viltin Puhurin selkään. Hän kysyi samalla miten tunti oli mennyt, ja kertoi omia kommenttejaan pohdintojeni tueksi. Kun Aleksi oli kiertänyt kaikki tuntilaiset, oli aika lopettaa tunti ja poistua maneesin lämmöstä ulos kirpakkaan pakkaseen. Talutin Puhurin reippaasti talliin, pesukarsinalle. Purin sen nopeasti, ja viskasin sille ensin fleeceloimen, jonka päälle vielä ulkoloimen. Pienien mash-vesileikkien jälkeen lähdin jo taluttamaan ruunaa pihatolle. Ulkona oli jo hämärää, ja samalla taluttaessani kaivelin taskustani otsalampun. Asettelin sen hätäisesti piponi päälle ja painoin lampun päälle. Puhuri seurasi säheltämistäni portille saakka, josta päästin sen vapaaksi pihattoon. Jäin vielä katsomaan kun ruuna köpötteli rauhallisesti ystäviensä luo, rauhallisin elein. Käännyin pois pihatolta ja lähdin hipsimään kohti tallia. Pitäisi vielä putsata ja viedä varusteet paikoilleen, ja bussi lähtisi pian… mitenköhän ehdin? Entä jos vain jään tallille ikuisiksi ajoiksi?

Onnistumisia ja takaiskuja.

Olen bussissa matkalla tallille. Mietin mitä tekisin tallilla tänään, mutta hautaan ajatuksen nopeasti. Olen ottanut tavaksi, etten suunnittele tallille menoa tai siellä oloani mitenkään. Kello on vasta seitsemän, mutta sain tänään vapaapäivän koulusta, kun väitin olevani flunssassa. Ja niin olenkin, mutta se ei estä päivän tallireissuani. Bussi kaartaa mutkaan, jossa pysäkkini on ja painan keltaista pysähdysnappia. Astun bussista ulos ja meinaan kaatua. Katu on kuin peilijäätä ja ihmettelen tosissani miksei sitä ole hiekotettu. 

Puhelimeeni kilahtaa viesti ja avaan sen. Se on mainos uudesta hevospodcastista. ”tallitapahtumia” hymähdän itsekseni. Otan asiakseni kuunnella sitä vähänmatkaa jo tänään illalla, jos saisin siitä jotain irti. 

Matkaan tasaisen varmasti tallia kohti, ja huomaan onnekseni hiekoituksen. Kävelen suoraan pihatolle ja huomaan Benin muiden ruunien joukossa. Lunta on sankoin nietoksin, ja poni seisoo ainakin kolmenkymmenen sentin lumikasassa. ”ainakaan ei tarvitse huolehtia jalkojen kylmäämisestä!” Huudahdan. Ben kääntää peppunsa minun suuntaani ja lähden pois pihatolta. Käyn viemässä kamani ja vaihdan paksut tallihousut jalkaani. Menen pihatolle ja istun lumihankeen. Suljen silmäni ja annan yksittäisten ajatusten tulla ja mennä. 

Kun olen kolme varttia istunut lumessa, tapahtuu yhtäkkiä jotain kummaa. Ben tulee minua kohti ja pysähtyy muutaman metrin päähän minusta. Se laskee päänsä alas ja jää siihen. Aluksi yritän lähestyä sitä, mutta heti kun liikautan kättäni sen suuntaan, se lähtee ravaamaan lauman luokse. Jään istumaan pöllämystyneenä lumeen. Tajuan että äsken oli tapahtunut merkittävä edistysaskel luottamuksessamme ja sen aloitteen oli tehnyt Ben. Silti olin mennyt liian pitkälle ja yrittänyt aivan turhaan lähestyä sitä. Minua raivostuttaa niin, että lähden pihatolta. Teen Benille vielä huomisen mössön valmiiksi ja lähden tallilta. Toivon mielessäni, ettei pieni nuhani yltäisi pahemmaksi, jotta pääsisin huomennakin tallille…

Here we go again

”Se on upee” Pidin Hannesta kädestä seistessämme talomme edustalla. 

”Yhtä upee kun meidän parin viikon päästä alkava lomamatka” Vihjailin perään.

”Varasitsä kuitenkin sen matkan vaikka kielsin?” Hannes naurahti hieman järkyttyneenä, onneksi mies oli jo tottunut yllätyksiini vuosien saatossa.

”No millon oisin jättäny hullut ideani toteuttamatta, et tainnu kieltää suoranaisesti?” Hymyilin ja jatkoimme sisään taloomme. Väliaikainen raksaovi oli vaihtunut pysyvään, sisällä oli pintoja vaille valmista ja ulkopuoli oli rapattu, terassi ja autotalli olivat vielä kesken.

”Mihis me tällä kertaa sitten lähetään?” Hanneksen järkytys oli tainnut vaihtoa innoksi.

”No itseasiassa Kreikkaan viikoksi, Thaimaan matka ois ollu ehkä liian nopeeta ilman isompia suunnitelmia ja Lappi vähän liian lähellä ja kaipaan aurinkoo” Selittelin katsellessamme paikkoja ja miettiessämme erilaisia rakennusratkaisuja.

”Pitää kattoo työt, mulla on kyllä ainakin pari viikkoa lomaa pitämättä niin onnistuu kyllä joka tapauksessa” Hannes vastasi tutkiskellessaan asennettavan keittiön paketteja. 

”Eli lähet mukaan?” Astelin kohti Hannesta kietoen napaten kiinni miehen käsivarsista.

”Eikai sitä voi kieltäytyäkkään” Tämä painoi huulensa vasten omiani.

”Lennot oli sitte halvimmat mitä löyty” Naurahdin.

”Nää keittiöratkaisut on tosi kivat” Ihailin vaaleita kaapistojen ovia. 

”Ja mattamustat hanat” Hannes tutkaili.

”Toi saareke tulee istuu tohon keskelle hienosti” Ilahduin.

”Mieti kun saadaan pitää täällä sitten kaikkii juhlia!” Suunnittelin tulevaa.

”Häät ois varmaa ainoo mikä tänne ei ihan mahtuis” Jatkoin naurahtaen.

”Mitkä ois sun unelmahäät tai sillee?” Hannes kuulosti hieman tönköltä. Emme olleet kauheasti puhuneet isommista suunnitelmistamme vaikka ne olivatkin välillä käyneet mielessä. 

”Joku ihana vanhempi rakennus tai sellanen maalaispaikka, paljon kukkasia ja yhtä paljon vieraita. Vaaleaa teemaa, pitopalveluruuat, valokuvaaja ikuistamassa tilaisuutta, jatkot jossa musiikit laittamassa DJ ja ikimuistoiset bileet päättyen vaikka ilotulitukseen.” Latelin suunnitelmaa joka oli jo valmiina.

”Mekon näkisit vasta alttarilla mut sormus ois jokin jossa timantteja ja valkokultaa. Kosinta taas sitte kaikkee ennen ois kiva jossain kauniissa auringonlaskussa” vinkkailin ja jatkoin suunnitelmieni selittämistä.

”Kuulostaa niin meiltä, varmaan pitää jalostaa suunnitelmaa” Hannes katseli mua vaeltamassa ympäri taloa.

”Tää kylpyhuone on niin kaunis” Sivuutin keskustelut siirtyessäni valmiiseen kylpyhuonekokonaisuuteemme. Kodinhoitohuoneen kautta pääsi märkätiloihin ja terassille. Saunan etuseinään oli valittu lasinen väliseinä. Vaaleassa kylpyhuoneessa jatkui sama teema mattamustissa hanoissa.

”Kaiken lisäks tää on käytännöllinen ja miesten saunaillat järjestyy tääl hienosti” Hannes saapui myös tilaan.

”Sinä ja sun saunailtas” Nauroin.

Taloprojekti ja elämän saaminen mallilleen oli pakottanut mut miettimään erinäisiä asioita, päälimmäisenä ehkä raha. Enää ei voinut ostella ties mitä vastaantulevia jalustimia ja satulahuopia. Jos meidän perhe joskus laajenisi tulis olla säästöjä ja rahaa muutenkin käytettäväksi. Vaikka en ollut koskaan käynytkään lähelläkään nollaa.

”Mites tää talo sit ku lähetään lomalle” Hannes kysäisi.

”Porukat lupas tulla kattelemaan, kyllä se edistyy ilmankin meitä” Vastasin.

”Onks tiedossa millanen hotelli” Hannes jatkoi mietiskellen ilmeisesti edelleen keittiöasennusta.

”No siinä en kyllä kauheesti säästäny, meil on myös oma terassi pienellä porealtaalla unohtamatta upeita maisemia rinnehotellissa” Hymyilin.

”Eiks tää oo meiän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka sitte” Hannes ihmetteli ettemme olleet matkailleet enempää.

”Joo ei oo taidettu käydä Tukholmaa ja Lappia pidemmällä” Mietin.

Page 1 of 6

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén